Hiljaisesti lepattava kynttilän liekki ja valkoinen ruusu maljakossa kehystivät kauniilla tavalla viime vuonna poisnukkuneiden yhdistyksen jäsenten muistoksi vietettyä hiljaista hetkeä, jolla perinteisesti aloitetaan uusi toimintavuosi.

Runoilija Lassi Nummen runon Anna meille rauha säkeisiin oli hyvä yhtyä ja hiljentyä muistamaan taivaskutsun saaneita perinnelottaystäviä.

….anna rauha
käsille, jotka ovat askareistaan vaipuneet,
silmille, jotka ovat sulkeutuneet lepoon.
Anna rauha, joka yhdistää poisnukkuneet
ja meidät, jotka vielä vaellamme täällä.
Anna rauha, joka käy yli kaiken ymmärryksen.
Sinun rauhasi,
anna se heille ja meille.

Kouvolan Seudun Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Marjatta Nykänen toivotti lämpimästi tervetulleeksi lähes 80 henkisen perinnelottajoukon aloittamaan yhdistyksen 20. toimintavuotta. Elimäen seurakunnan pastori Maarit Kenttälä toi tilaisuuteen seurakunnan tervehdyksen lämminhenkisellä puheellaan.

Pohjois-Kymen Sotilaspoikakillan kuoron johtajan Jouni Sjöblomin pianolla tahdittamat monet laulut saivat hymyn huulille ja jalan lyömään tahtia. Suomen Lotta, Ilta Kannaksella, Kuin joen virta, Finlandia ja lopuksi Veteraanin Iltahuuto. Mieskuorolaulua on aina yhtä hienoa kuunnella.

Puheenjohtaja Marjatta esitteli kevätkaudelle suunnitellun monipuolisen ohjelman. On sopivasti lottahistoriaa, retkiä, ja konsertteja. Yhdistyksellä on kunnia toimia lokakuun toisena viikonloppuna Liittokokousjärjestelyistä vastaavana yhdistyksenä. Monet perinnelotat ovat jo ilmoittautuneet viikonlopun ajaksi talkooseen, ja kerran kuussa yhdistyksen ”varainhankintapäällikkö” Leena Liimataisen johdolla kokoontuvan Lottanukke-käsityökerhon jäsenet ovat valmistaneet ja valmistavat monenmoista myytävää liittokokoukseen tulijoille.

Kouvolan yhdistyksen lottaperinnetyö on tavoitteellista. Vahva yhteisöllisyyden tuntu niin hallitustyöskentelyssä, kuin kerran kuussa pidettävissä lottailloissakin on selväsi aistittavissa.

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneliitto ry

puheenjohtaja

Saimme osallistua liiton pääsihteeri Jaana Korholan kanssa puolustusvoimien kirkkokonserttiin Tuomiokirkossa ja kenttäpiispan kahvitilaisuuteen kirkon kryptassa. Kirkkosali oli täpötäynnä, kun valtakunnan ”ykkösorkesteri”, 43 henkinen tasavallan presidentin edustusorkesteri Kaartin soittokunta aloitti tilaisuuden Leevi Madetojan Elegialla. Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö, kenraaliluutnantti Rami Saaristo esitti puolustusvoimien tervehdyksen ehkä hieman yllätyksellisesti kokonaan englannin kielellä. Suomi on osa kansainvälistä Nato liittoutumaa, josta kai tuo kielivalinta viestii.

Kuva Jaana Korhola

Konsertin ohjelmisto oli mielenkiintoinen yhdistelmä tuttujen säveltäjien J.S Bachin ja Jean Sibeliuksen musiikkia, yhdistettynä harvemmin kuultujen Priit Raik’in, Morten Lauridsenin, Claude Smithin ja Tommi Suutarisen sävellyksillä. Soolosolisteina konsertissa hienoa osaamistaan esittivät ylikersantti pikkolotrumpetisti Matti Peltola, ja kersantti, alttosaksofonisti Samu Metsänen.

Viron puolustusvoimien sotilaspappi Ago Lilleong’in puhe herätti monia ajatuksia veljeskansojen yhteisestä, mutta monessa mielessä hyvin erilaisesta historiasta.

Isänmaan virteen 577 Sun kätes’ Herra voimakkaan sai yhtyä koko kirkkokansa soittokunnan säestämänä. Tänä epävarmuuden, ympärillämme kuohuvan ja epävakaan maailman keskellä, tuntui hyvältä veisata tuota vahvaa virttä. Viidennen säkeistön pyyntö ” Oi Herra käy sä siunaamaan, nää rannat rakkaan synnyinmaan. Suo aina rauha suloinen ja estä sota verinen”. Kunpa maailman sotaisat päättäjät myös yhtyisivät tähän samaan rukoukseen.

Iltakahvitarjoilu kauniisti remontoidussa kirkon kellarin kryptassa kokosi meidät kutsuvieraat vielä hetkeksi yhteen. On ollut kulttuuriteko remontoida aikanaan nuo kellaritilat seurakunnan käyttöön. Kauniin tiiliarkkitehtuurin ja taidokkaiden holvirakennelmien levollinen ilme jättivät vahvan muistikuvan kotoisan arvokkaasta tilaisuudesta.

Suomen Lottaperinneliitto ry

Merja Nieminen

puheenjohtaja

”Perinteinen uudenvuodenpäivän vastaanotto on kiitos kaikille niille tahoille ja sidosryhmille, jotka vuoden aikana ovat osallistuneet maanpuolustustyöhön. Korkeaa maanpuolustustahtoamme tukee laaja yhteistyö eri toimijoiden kanssa”, totesi puolustusministeri Antti Häkkänen tervehdyspuheessaan.

Vastaanotolle on perinteisesti kutsuttu jo vuodesta 1947 alkaen maanpuolustusjärjestöjen edustajien lisäksi myös maan ylin poliittinen johto, virkamieskuntaa sekä puolustusvoimien, talouselämän ja eri alojen järjestöjen edustajia. Säätytalo henkii historiaa. Säätyvaltiopäivien aatelittomat säädyt papisto, porvaristo ja talonpojat kokoontuivat vuodesta 1891 lähtien Säätytalolla. Aatelisto puolestaan kokoontui Säätyvaltiopäiville parin korttelin päässä olevalle Ritarihuoneelle.

Oli juhlavaa kätellä puolustusministeri Häkkästä ja rouva Pajulampea Säätytalon upealla porrastasanteella Laki jalustaveistoksen alla. Kaartin soittokunta vastasi tilaisuuden musiikista, ja kepeät wieniläissävelet sopivat mainiosti uuden vuoden tunnelmaan. Pientä purtavaa oli katettu juhlahuoneiston eri saleihin, ja hyväntuulinen kutsuvierasjoukko nautti pöytien antimista seurustellen.

Laki veistos porrastasanteen ylpuolella on Senaatintorilla olevan Aleksanteri II patsaan jalustaveistoksen kopio, jonka on veistänyt Walter Runeberg.

Puolustusministeri kertoi puheessaan, kuinka Suomen puolustusta rakennetaan neljän pilarin varaan. Kansallinen puolustus, NATO, puolustusyhteistyö ja kokonaisturvallisuus.

”Vuosi 2026 käynnistää toden teolla Suomen puolustuksen ja turvallisuuden uuden aikakauden. Uusi vahvan puolustuksen asento näkyy kaikissa organisaatioissa. Puolustuksemme kansainvälistyessä on kuitenkin muistettava, että kaiken perusta on Suomen oma kansallinen puolustus. Suomen turvallisuuden perusta on korkea maanpuolustustahto ja kansan yhtenäisyys. Hyvinvointiyhteiskunnan oikeuksien rinnalla koemme maanpuolustuksen velvollisuudeksemme. Olemme valmiita puolustamaan kotimaatamme, vapauttamme ja hyvinvointiamme” painotti ministeri Häkkänen.

Tilaisuus jätti vahvan muistijäljen, ja vahvistaa uskoa vapaaehtoisen maanpuolustustyön tärkeyteen, jota tekemämme Lottaperinnetyö on mitä suurimmassa määrin.

”Tämä meidän yhdistys on kuin iso perhepiiri. Jos joku puuttuu jäsentapaamisesta, minä huolestun heti. Meillä on toiminta nykyään hyvin pienimuotoista. Ei saada uusia jäseniä, eikä nuoria mukaan toimintaan. Olisipa mukava tehdä perinnetyötä, jos olisi paljon jäseniä ja aktiivista toimintaa.” Näin totesi yhdistyksen puheenjohtaja Kaarina Teppo, kun juttelimme ennen tilaisuuden alkua. Kysyin voisiko liitto jotenkin auttaa asiassa? Raumallahan on opettajankoulutuslaitos, joten voisi olettaa, että sieltä löytyisi lottahenkisiä nuoria naisia mukaan toimintaan. On kuulemma yritetty, mutta huonolla menestyksellä.

Puurojuhla Iltatuuli palvelukodin kauniisti koristellussa salissa oli lämminhenkinen ja kodikas. Joulupuuro oli poikkeuksellisen herkullinen. Liekö ollut kermaan keitetty? Tutut joululaulut virittävät aina juhlatunnelman. Lauluja säesti opettaja Petri Mattila. Perinnelotta Päivikki Heinimäen lausuma Kaarlo Sarkian Lapsuuden joulu runo herkisti meidät kuulijat.

Liiton ensimmäinen varapuheenjohtaja, Lottaperinne Porin puheenjohtaja Helvi Walli oli tullut tervehtimään naapuriyhdistyksen väkeä. Helvi esitteli lottaperinnepuvun, perinnemerkin ja uuden lottaperinnelautasliinan. Iloinen puheensorina täytti juhlasalin ja hyvän joulun toivotukset vaihdettiin ennen kotiin lähtöä. Puheenjohtaja Kaarina toivotti vielä turvallista matkaa, ja lupasi jäsentapaamisten jatkuvan tulevanakin vuonna.

Kotiin ajelin sumuisessa, pimeässä joulukuun iltayössä. Paljon hienoja kohtaamisia, ystävällisyyttä, lämmintä vieraanvaraisuutta, ja todellista lottahenkeä olen saanut osakseni joka puolella Suomea tehdessäni yhdistysvierailuja. Tästä on hyvä jatkaa, ja aloittaa Suomen Lottaperinneliiton vuosi numero 34.

Suomen Lottaperinneliitto ry

Merja Nieminen

puheenjohtaja

Puheensorina oli valtava, kun lähes 80 Kouvolan yhdistyksen perinnelottaa oli kokoontunut Tuulensuojan juhlasaliin joulupuurotilaisuuteen. Voi miten paljon tuttuja kasvoja, iloisia jälleennäkemisiä jo eteisaulassa, ja mikä mukavinta, muutama uusi yhdistyksen jäsenkin oli noudattanut puurokutsua. On ollut ilo panna merkille Kvl yhdistyksen hienoisesti koko ajan kasvava jäsenmäärä, ja lämmin lottahenki jäsentilaisuuksissa.

Milläpä muulla kuin tutulla joululaululla Jouluyö, juhla yö alkoi joulujuhla yhdistyksen puheenjohtaja, perustajajäsen Marjatta Nykäsen tervetulosanojen jälkeen. Yhdistyksellä on ollut jo vuosien ajan Kouvolan musiikkiopistosta lahjakas opiskelijastipendiaatti, jonka musiikkiharrastusta yhdistys on tukenut lukukausimaksujen muodossa. Puurojuhlan lauluja säesti tämän vuotinen stipendiaatti, abiturientti Maria Hämäläinen.

Illan aikana kuulimme katkelman Fanni Luukkosen joulukertomuksen vuodelta 1932, ja runon Vapaussodan jälkeisestä ajasta.

Muonituslotat olivat keittäneet hyvin hautuneen riisipuuron, ja luumukiisselillä ryyditettynä tuo puuroannos maistui meille kaikille.

Minulla oli iloa saada luovuttaa kahdelle yhdistysaktiiville Suomen Lottaperinneliiton myöntämät ansiomerkit. Varapuheenjohtaja Heini Kortesluoman ja varainhankitalotta Leena Liimataisen ansiot perinnetyössä täyttivät komeasti ansiomerkkikriteerit.

Pian 95 vuotta täyttävä viuluvirtuoosi Arvo Saaristo loihti soittimestaan kaunista taustamusiikkia puuronsyönnin lomaan. Uskomattoman vikkelästi tuon menestyksellisen konserttimuusikon uran tehneen viulistin sormet hyväilivät soitinta.

Torttukahvipöydässä saimme nauttia sydämen kyllyydestä ”seurustelun sakramenttia”. Yhdessäolo ja vertaistuki ovat keskeisesti jäseniltoihin kuuluvaa ohjelmaa. Arpajaispöytä oli runsas. Kakkuja, suklaata, pikkuleipiä, käsitöitä ja monenlaista muuta mukavaa arvottavaa olivat osanottajat muistaneet tuoda mukanaan. Arpajaiset ovat toimiva varainhankintakeino, ja Kouvolan jäsenilloissa noita arpajaisia pidetään 3-4 kertaa vuodessa.

Saimme illan lopuksi yhtyä Arki huolesi kaikki heitä lauluun, ja toivottaa toinen toisillemme hyvää joulua ja siunattua lottaperinnevuotta 2026.

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneliitto ry

puheenjohtaja

Tuntui, että historian lehdet havisivat, kun Ilolansalon palvelutalon kahviossa Salon yhdistyksen puheenjohtaja Tuula Keskitalon kanssa odottelimme pääsyä kokoustiloihin. Hyväryhtinen ikämies rollaattoria työntäen tuli pöytämme viereen ja huuhdahti. ”Lottapuku! Minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa lotista! Tämä vanha herra oli Ilmari Koppinen pian 108 vuotta täyttävä talvi- ja jatkosodan veteraani. Mies, joka palveli panssarilaiva Ilmarisella, mies, jolla on lukuisia maailmanmestaruuksia ja Suomen mestaruuksia veteraaniyleisurheilusta, ja joka teki elämäntyönsä maanmittausalalla jääden eläkkeelle apulaisprofessorin virasta. Tuo virkeä ja elämänmyönteinen veteraani kertoi, kuinka yhteistyö lottien kanssa oli mutkatonta ja mukavaa. Lotat hoitivat ilmavalvontaa Rysäkarilla, ja ilmoittivat vihollisen koneiden tulosta hänelle. Kädenpuristus oli luja, kun kiitin veteraani Koppista arvokkaasta ja mieleenpainuvasta tapaamisesta. Hän totesi, että on hyvä, että vaalitte lottien perinnettä. Eipä tuon hienompaa tunnustusta ja toivotusta voi saada, kuin tuo todellisen kokemusasiantuntijan toivotus oli.

Toinen merkittävä kohtaaminen Salon reissulla oli saada keskustella Lottaperinneliiton pitkäaikaisen puheenjohtaja Kikka Holmenin kanssa. Hän oli mukana puurojuhlassa vielä melko hyvä kuntoisena. Kun kysyin Kikalta minkä neuvon hän haluaisi antaa minulle nykyiselle puheenjohtajalle tehtävän hoitamisessa. Hän mietti hetken, ja kehotti kuuntelemaan jäsenistöä. Toivon, että nämä maakuntamatkat ovat yksi ja tärkeä osa tuota kuuntelemista.

Lämminhenkiseen yhdistyksen puurojuhlaan kokoontunut pikkulotta- ja perinnelottajoukko sai laulaa kanttorin säestyksellä tuttuja joululauluja ja kuulla paikallisen pastorin lukeman jouluevankeliumin ja hartauspuheen. Täpötäyden arpajaispöydän palkinnot löysivät onnelliset voittajat. Joulupuuro ja torttukahvit, eipä osuvampaa tarjottavaa joulujuhlassa voisi olla.

Sain itse kertoa kuulijoille tämän päivän lottaperinnetyöstä ja alleviivata puheessani Lottajärjestön tekemää uskomattoman merkittävää yhteiskuntavastuun kantamista senkin jälkeen, kun sota oli päättynyt ja järjestö lakkautettu. Ei tulipunainen Valpokaan kyennyt estämään lottia käyttämästä lottatyössä opittuja moninaisia taitoja ja osaamista maamme jälleenrakentamiseen ja suurten ikäluokkien kasvattamiseen.

Hyvän Joulun ja Uuden Vuoden toivotuksiin, ja kiitoksiin kuluneesta vuodesta, päätti yhdistyksen puheenjohtaja Tuula Keskitalo puurojuhlan.

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneliitto ry

puheenjohtaja

”Rauhaa me kaipaamme niin”- teeman äärelle kokoontui iso joukko Pieksämäen perinnelottia ja seurakuntalaisia sateisen harmaana perjantaipäivänä, ensimmäisen adventin ja edessä olevan Itsenäisyyspäivän ”aattona”.

Lotta Svärd järjestön lotat ja pikkulotat tekivät uupumatta työtä niin rauhan aikana, kuin sodan keskellä. He kulkivat vierellä, kun oli vaikeaa, he tukivat surun kohdatessa, ja iloitsivat, kun oli aihetta iloon. He kantoivat yhteiskuntavastuuta tekemättä siitä suurta numeroa. Käytännön isänmaallisuus oli silloin ja on edelleen muodissa. Tuo sama auttamisen ja rinnalla kulkemisen tehtävä ja tarve on meillä perinnelotilla edelleen.

Veteraanilauluryhmän esittämät laulut Vain hieman rauhaa, ja Ukrainalainen kansansävelmä Hiljainen tienoo alleviivasivat kauniilla tavalla tilaisuuden henkeä. Pieksämäen uuden kirkon alttarikaiteella palaneet sinivalkoisen kynttilät ja sinivalkoinen kukkakimppu herättivät vahvoja tuntoja itsenäisen Suomen vaiheista, ja samalla muistuttivat Ukrainan kansan urheasta taistelusta länsimaisen elämänmuodon ja demokratian puolesta. Rauhaa me totisesti kaipaamme tässä ajassa.

Minulla oli jälleen ilo saada jakaa omassa puheenvuorossani kiinnostuneelle juhlaväelle lottajärjestön historiaa ja kertoa tämän päivän perinnetyöstä. Seurakuntapastori Jukka Erkkilän päätöshartaus ja Herran Siunaus sulkivat meidän kaikki läsnäolijat rauhaa rakastavan ja armollisen Jumalan huomaan. Päätösvirteen nr. 600 Hyvyyden voiman ihmeellinen suoja – oli turvallista yhtyä. ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni uuden maailman, niin, että uuden virren sävelillä, sä kuulet kansasi jo laulavan.”

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneliitto ry

puheenjohtaja

Venäläinen Uralilla kultakaivoksia omistanut upseeri Rafail Tsernosvitov karkotettiin Käkisalmeen 1849. Karkotustuomion päätyttyä upseeri lahjoitti 500 hopearuplaa ehdolla, että kaupungin rouvat perustavat Köyhäin lasten koulun. Lahjoitus innoitti Käkisalmen naiset perustamaan Käkisalmen Kaupungin Rouvasväen Yhdistyksen, joka alkoi tarmokkaasti hankkia lisärahoitusta kouluhankkeelle. Varat saatiinkin hankittua nopeasti, ja tuo 1855 perustettu yhdistys on Suomen vanhin suomenkielinen edelleen toimiva yhdistys. Suomen Lottaperinneliitto sai kutsun yhdistyksen 170v juhlaan. Vastasimme kutsuun myöntävästi, ja olimme sopineet pääsihteerimme Jaana Korholan kanssa, että juhlan hengen mukaisesti pukisimme yllemme kansallispuvut. Oli mukava yllätys, kun huomasimme päällystakkeja riisuessamme, että meillä kummallakin oli karjalaiset Pyhäjärven kansallispuvut. Vielä suurempi yllätys oli, että juhlassa oli meidän lisäksemme ainakin viidellä osallistujalla samainen Pyhäjärven puku.

Lahjoitimme yhdistykselle Fanni Luukkosesta kertovan Velvollisuuden kutsu kirjan, sekä hallituksen 7 jäsenelle Fanni jääkaappimagneetit.

Yhdistyksen puheenjohtaja Leena Oikarinen avasi tilaisuuden, ja toivotti juhlaväen tervetulleeksi. Yhdistyksen ”oman kuoron”, Viipurin Lauluveikkojen esittämä Karjalainen serenadi sisälsi monta tilaisuuden henkeen sopivaa mieskuorolaulua. Komeasti kajahtivat Anninlaulu, Hän kulkevi kuin yli kukkasten, Suojelusenkeli, ja Finlandia hymni.

Viipurin Lauluveikot ja juhlayleisöä

Kirjailija, karjalaisuuden tuntija, ja itsekin vahvat karjalaiset juuret omaava Anna Kortelainen piti juhlapuheen teemasta Karjalaista inspiraatiota ja optimismia. Yhdistyksen juhlakirja Naisten Käkisalmi oli julkaistu edellisviikolla, ja tuota hienoa teosta esitteli kirjailija Oona Ilmolahti.

Väliajalla olivat ”suut vehnäsellä”, kun saimme nauttia runsaan karjalaisen kahvipöydän antimia. Karjalainen väki ei totta vie ole tuppisuita, kuten emme mekään Jaanan kanssa. Oli mukava ”haastella” samassa pöydässä istuvien kanssa.

Karjalan liiton ja Käkisalmi-säätiön tervehdykset toivat Minna Anttonen ja Erkki Lindeberg. Käkisalmi-Säätiö lahjoitti yhdistykselle upean 170 hevosenkengästä tehdyn teoksen, joka sijoitetaan Heinolaan, jonne Käkisalmen evakot aikanaan sijoitettiin. Teoksen keskelle sijoitettu ompelukone on yhdistyksen logosta

Sopraano Anna-Maija Perttunen ja pianisti Minttu Siitonen esittivät vielä kohtauksen Erkki Melartinin oopperasta Aino, sekä pienen katsauksen yhdistyksen historiasta tekstin ja musiikin siivin.

Vahvasti historiaa ja karjalaisuutta henkinyt tilaisuus päättyi kuinkas muuten, kuin Karjalaisten lauluun.

Merja Nieminen

puheenjohtaja

Oli kuin aurinko olisi noussut, kun astuin Iisalmessa Bovelanin kukkakauppaan sateisen harmaana marraskuisena aamuna. Toinen toistaan kauniimmat kukkakimput ja viherkasvit loivat ison kontrastin marraskuun kaamoshämärään. Minulla oli ilo ja kunnia saada luovuttaa yhdessä Iisalmen yhdistyksen puheenjohtaja Elina Siirolan kanssa kukkakauppias Anne-Mari Bovelanille Suomen Lottaperinneliiton kunniakirja ja perinnemerkki kiitoksena lottien ja pikkulottien siunaustilaisuuksissa laskettavien havuristien sitomisesta. Kukkakauppias kertoi sitovansa havuristeihin samalla siunaavat ja kiitolliset ajatukset viimeiseen iltahuutoon kutsutulle. Iisalmen paikallislehtikin oli saanut vihiä tuosta pienestä tilaisuudesta, ja julkaisi lottahenkisen ja myönteisen artikkelin seuraavan päivän lehdessä.

Päivä Iisalmessa jatkui seurakuntakeskuksen alasalissa ensin yhdistyksen hallituksen kokouksen, ja heti perään syyskokouksen merkeissä, jossa viimeksi mainitussa sain kunnian toimia puheenjohtajana. Kävimme hallituksen kokouksen yhteydessä vilkasta keskustelua lottaperinnetyöstä, ja perinnetyön tulevaisuudesta.  Jäsentapaamiseen oli jaksanut tulla mukaan perinnelottien lisäksi vielä 5 reipasta pikkulottaa. Kahvikupposten ääressä oli mukava jutella yläsavolaisen perinneväen kanssa. Kodikas jäsentapaaminen päättyi kiitosvirteen ja Herran siunaukseen.

Kuvassa Iisalmen yhdistyksen hallituksen väkeä. Oikealla edessä Elina Siirola yhdistyksen puheenjohtaja

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneliitto ry

puheenjohtaja

”Sain pikkulottana olla auttamassa emäntiä, kun he pakkasivat rintamalle lähteviä ruisleipiä korkeisiin, kapeisiin pahvilaatikoihin. Erityisen mielissäni olin, kun pääsin viestilotan ”avuksi” puhelinkeskukseen”. Näin kertoi tamperelainen pikkulotta Raili Louhivuori omia lottamuistojaan.

Kysyin tuolta pirteältä, elämänmyönteiseltä 96- vuotiaalta oliko hänellä pikkulottana lottapukua? Näin miten kyyneleet tulvahtivat silmiin ja hän tuskin kykeni kertomaan, kuinka ” VALPON (valtiollisen poliisin) miehet tulivat sodan jälkeen hakemaan isää keskellä yötä epäiltynä asekätkennästä. Äiti säikähti ja meni lähes paniikkiin. Äiti sytytti tulen uuniin, ja poltti KAIKKI mikä suinkin viittasi lottatyöhön tai isänmaallisiin asioihin. Minun lottapukuni paloi tuossa samassa yhteydessä.”

Tämäkin muisto on meidän lähihistoriaamme, historiaa, joka on tuotava julki, jota on kerättävä ja tallennettava. Oli antoisa ja mieleenpainuva tilaisuus saada olla mukana Pirkanmaan Lottaperinneyhdistyksen jäsentapaamisessa sumuisen sateisena lauantaipäivänä Violakodilla. Tapasin monta Pirkanmaan perinnelottaa, ja koin jälleen lämmintä vieraanvaraisuutta, jota aina yhdistysvierailuilla saan osakseni. Yhdistyksen puheenjohtaja, kansanedustaja Sofia Vikman oli raivannut täyteen kalenteriinsa parituntisen tälle yhdistyksen jäsentapaamiselle, ja oli vahvasti läsnä koko tilaisuuden ajan. Inkeri Haarla-Kettunen, yhdistyksen hallituksen jäsen, ja tuleva liittohallituksen jäsen hoiti tapaamisen käytännönjärjestelyt sujuvalla rutiinilla. Inkeri iloitsi, kun tilaisuuteen osallistui perinnelottia, jotka eivät ole pitkään aikaan olleet mukana.

Kuten monessa muussakin yhdistyksessä syyskokous on seuraava Pirkanmaan yhdistyksen jäsentapaamisen aihe, ja sitten pian kokoonnutaankin jo joulujuhlaan. Lämmin kiitos pirkanmaalaisille lottaperinnetyön tekemisestä ja vahvasta sitoutumisesta tähän meille perinnelotille merkitykselliseen työhön.

Merja Nieminen

puheenjohtaja