Runebergin päivänä vuonna 2001 kokoontui Salon VPK:n talolle joukko lottia, pikkulottia ja lottahenkisiä naisia perustamaan Salon Seudulle Lottaperinneyhdistystä. Tänään oli aika kokoontua 25 v juhlaan Salon Perinne Pajalle. Tuo veteraanijärjestöjen yhdessä ylläpitämä kokoontumispaikka on aktiivisessa käytössä, ja siellä kokoontuu Salon yhdistyksen lottaperinneväki niin hallituksen kokouksiin, kuin jäsentilaisuuksiinkin.

Suomen lippu ja yhdistyksen lippu, kaunis sinivalkoinen kukkakimppu ja kauniisti katettu kahvipöytä. Olipa juhlan tuntu, kun pihallakin oli nostettu lippu salkoon Runebergin päivän kunniaksi. Tilausuus alkoi hiljaisella hetkellä, jossa muistettiin iäisyyskutsun saaneita yhdistyksen jäseniä. Sotien 1939-1945 Perinneyhdistyksen tervehdyksen toivat puheenjohtaja Ari Alto ja Heikki Vehosalmi. Perinnelotta Nora Haikiolle ojennettiin lotta-ansiomerkki moninaisesta, uutterasta ja kokosydämisestä perinnetyöstä.

Kuva: Anne Järvinen

 Lottaperinneaktiivi Tuula Keskitalo yksi perustajajäsenistä toivotti juhlaväen tervetulleeksi, ja pian täyttyi sali kahvikuppien kilinästä, ja iloisesta puheensorinasta. Herkulliset voileipäkakut ja täytekakku maistuivat, ja voi millä lämmöllä kanttiinilotat kaatoivat kahvia ja juoksuttivat syötävää heille, joiden liikkuminen on jo hankalaa. Meidän lottaäitimme olisivat varmasti ylpeydellä katsoneet Salon perinnelottien sydämellistä toimintaa. Todellista lottahenkeä!

Kuva:Taina Kirves-Järvinen

Sain tuoda tilaisuuteen Suomen Lottaperinneliiton tervehdyksen, ja kertoa lottahistoriaa erityisesti Lotta- Svärd järjestön pukujen ja asujen näkökulmasta. Saimme kuulla monia muistoja ja puheenvuoroja aiheeseen liittyen. Kuulijat pitivät tärkeänä, että historiasta kerrotaan ja tuodaan esille.

Eräs rouva esitteli pikkulotan puvusta tehtyä lapsen esiliinaa. Järjestön lakkauttamisen jälkeen kaikki aineisto olisi pitänyt hävittää, mutta pula kankaista oli kova, ja puretusta lottapuvusta kätevät naiset ompelivat vaatteita lapsille ja itselleen.

Kuva:Merja Nieminen

Perinnepajan yläkerrassa on laaja, monipuolinen Salon Itsenäisyyden Museo, johon sain tutustua museonjohtaja Heikki Vehosalmen johdolla. On uskomatonta mitä kaikkea saadaan aikaan vapaaehtoistyöllä, ja aktiivisuudella. En millään olisi malttanut lähteä museosta, kun joka puolella oli toinen toistaan kiinnostavampia esineitä ja asiakirjoja. Kaikkien Salossa kävijöiden kannattaa käydä tutustumassa todella mielenkiintoiseen museoon. Par’aikaa on rakenteilla, osin jo valmiskin Salon miesten sotatie näyttely. Ideaa kannattaisi kopioida muillekin paikkakunnille. Tuollaisen koosteen avulla on havainnollista kertoa missä veteraanit ovat olleet maata puolustamassa. Miksipä ei samaan yhteyteen voisi koota tietoja myös paikkakunnan lottien roolista niin sotatoimialueella kuin kotirintamallakin?

Kuva:Merja Nieminen

Kotimatkalla ihastelin junan ikkunasta huurteista talvimaisemaa, ja kiitollisuutta tuntien ajattelin sitä kaikkea vapaaehtoistyötä, jota eri puolilla Suomea tehdään.

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneyhdistys ry

puheenjohtaja

Kodikkaaseen Kuopion seurakuntakeskuksen sivusaliin kokoontunut yhdistyksen hallitus kävi ennen jäsentilaisuutta pitämässään kokouksessa läpi tulevan vuosikokouksen asialistaa, ja kevätkauden ohjelmaa. Kuopion yhdistys on yksi ensimmäisistä valtakuntaan perustetuista jäsenyhdistyksistä. Puheenjohtaja Riitta Lampi johdatteli keskustelua ammattimaisella otteella, ja sihteeri Annikki Saastamoinen teki huolelliset muistiinpanot.

Hallituksen kokouksen jälkeen sivusali täyttyi jäsentilaisuuteen tulleista pikkulotista ja perinnelotista. Pullakahvit ovat mitä parhain ”kielenkantojen irrottaja”.  Iloinen puheensorina, kuulumisten vaihto ja päivittely viime päivien ankarista pakkasista oli kuin musiikkia korville. Kyllä Savon murre on kaunista kuultavaa.

Kokousesitelmänä kerroin diaesityksen kera lottapuvun historiasta. Monenlaisten vaiheiden jälkeen tuo kaunis harmaa puku sai lopullisen muotonsa järjestömerkkeineen. Puheenvuoroni kirvoitti kysymyksiä ja lukuisia muistoja lottapukuun ja järjestötunnuksiin liittyen. Yhdistyksen kevätkausi sisältää monenlaisia tapahtumia, joista suurin voimanponnistus on Kuopion torille suunniteltu lottakanttiini samalle päivälle, jolloin on yhdistyksen ”nimikko kuoron, Puijon Laulun mieskuorokonsertti. Mielenkiintoisena historiatietona kerrottakoon, että Suojeluskunnan Laulajain perinteitä jatkamaan perustettiin lokakuussa 1944 mieskuoro, joka sai nimekseen Puijon Laulu. Harjoitukset käynnistyivät jo marraskuussa 1944. Enimmillään kuorossa on ollut 90 laulajaa, nyt 20.

Sisältörikasta toimintakevättä toivotan Kuopion yhdistykselle.

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneliitto ry

puheenjohtaja

Kauniisti katetut kahvipöydät Karhulan seurakuntatalon salissa odottivat paikallisen Tammenlehvän perinneyhdistyksen väkeä jäsentapaamiseen. Hämmästykseni oli suuri, kun pöytään istahti reipas, hieman hengästynyt rouva. Hän kertoi tulleen kiire lähdössä, ja joutuneensa kävelemään tavallista reippaammin. Hämmästykseni johtui siitä, että tuo rouva esittäytyi pian 102v täyttäväksi lotaksi. Lottakomennus oli suuntautunut Suursaareen, jossa hän toimi toimistolottana.

Jäsentilaisuudessa puhuttiin sotatraumojen käsittelystä, johon teemaan johdatti Tunnetietoisuustutkija, runoilija ja luontokuvaaja Ukko Kärkkäinen. Hän esitteli puheenvuoronsa lopuksi mm. taiteilija Inkeri Kärkkäisen ompeleman Auringon pilkkuja teoksen, joka on ommeltu sota-ajan haavakääreistä.

Sota-ajan haavakääreistä ommeltu teos.

Kuvassa vasemmalla pikkulotta Eila Ylönen 93v ja oikealla lotta Eeva Rosenberg pian 102v.

Itse sain kertoa suomalaisten naisten ja erityisesti lottien roolista yhteiskuntavastuunkantajina, ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentajina, sekä ennen sotia, että sotien jälkeen jälleenrakennettavassa Suomessa. Lotta-Svärd järjestön työpanos ja merkittävä rooli sotien 1939 – 1945 melskeissä herätti keskustelua, ja hämmästystä.

Tilaisuuden järjestäjä, osaston puheenjohtaja Pekka Heikkilä kiitti lottaperinnetyössä mukana olevia merkityksellisestä ja arvokkaasta työstä. Koen liiton puheenjohtajana hyödylliseksi tavata eri vapaaehtoisia maanpuolustusjärjestöjen väkeä, ja saada esitellä perinnetyötä ja lottahistoriaa.

Merja Nieminen

puheenjohtaja

Suomen Lottaperinneliitto ry

Hiljaisesti lepattava kynttilän liekki ja valkoinen ruusu maljakossa kehystivät kauniilla tavalla viime vuonna poisnukkuneiden yhdistyksen jäsenten muistoksi vietettyä hiljaista hetkeä, jolla perinteisesti aloitetaan uusi toimintavuosi.

Runoilija Lassi Nummen runon Anna meille rauha säkeisiin oli hyvä yhtyä ja hiljentyä muistamaan taivaskutsun saaneita perinnelottaystäviä.

….anna rauha
käsille, jotka ovat askareistaan vaipuneet,
silmille, jotka ovat sulkeutuneet lepoon.
Anna rauha, joka yhdistää poisnukkuneet
ja meidät, jotka vielä vaellamme täällä.
Anna rauha, joka käy yli kaiken ymmärryksen.
Sinun rauhasi,
anna se heille ja meille.

Kouvolan Seudun Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Marjatta Nykänen toivotti lämpimästi tervetulleeksi lähes 80 henkisen perinnelottajoukon aloittamaan yhdistyksen 20. toimintavuotta. Elimäen seurakunnan pastori Maarit Kenttälä toi tilaisuuteen seurakunnan tervehdyksen lämminhenkisellä puheellaan.

Pohjois-Kymen Sotilaspoikakillan kuoron johtajan Jouni Sjöblomin pianolla tahdittamat monet laulut saivat hymyn huulille ja jalan lyömään tahtia. Suomen Lotta, Ilta Kannaksella, Kuin joen virta, Finlandia ja lopuksi Veteraanin Iltahuuto. Mieskuorolaulua on aina yhtä hienoa kuunnella.

Puheenjohtaja Marjatta esitteli kevätkaudelle suunnitellun monipuolisen ohjelman. On sopivasti lottahistoriaa, retkiä, ja konsertteja. Yhdistyksellä on kunnia toimia lokakuun toisena viikonloppuna Liittokokousjärjestelyistä vastaavana yhdistyksenä. Monet perinnelotat ovat jo ilmoittautuneet viikonlopun ajaksi talkooseen, ja kerran kuussa yhdistyksen ”varainhankintapäällikkö” Leena Liimataisen johdolla kokoontuvan Lottanukke-käsityökerhon jäsenet ovat valmistaneet ja valmistavat monenmoista myytävää liittokokoukseen tulijoille.

Kouvolan yhdistyksen lottaperinnetyö on tavoitteellista. Vahva yhteisöllisyyden tuntu niin hallitustyöskentelyssä, kuin kerran kuussa pidettävissä lottailloissakin on selväsi aistittavissa.

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneliitto ry

puheenjohtaja

Saimme osallistua liiton pääsihteeri Jaana Korholan kanssa puolustusvoimien kirkkokonserttiin Tuomiokirkossa ja kenttäpiispan kahvitilaisuuteen kirkon kryptassa. Kirkkosali oli täpötäynnä, kun valtakunnan ”ykkösorkesteri”, 43 henkinen tasavallan presidentin edustusorkesteri Kaartin soittokunta aloitti tilaisuuden Leevi Madetojan Elegialla. Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö, kenraaliluutnantti Rami Saaristo esitti puolustusvoimien tervehdyksen ehkä hieman yllätyksellisesti kokonaan englannin kielellä. Suomi on osa kansainvälistä Nato liittoutumaa, josta kai tuo kielivalinta viestii.

Kuva Jaana Korhola

Konsertin ohjelmisto oli mielenkiintoinen yhdistelmä tuttujen säveltäjien J.S Bachin ja Jean Sibeliuksen musiikkia, yhdistettynä harvemmin kuultujen Priit Raik’in, Morten Lauridsenin, Claude Smithin ja Tommi Suutarisen sävellyksillä. Soolosolisteina konsertissa hienoa osaamistaan esittivät ylikersantti pikkolotrumpetisti Matti Peltola, ja kersantti, alttosaksofonisti Samu Metsänen.

Viron puolustusvoimien sotilaspappi Ago Lilleong’in puhe herätti monia ajatuksia veljeskansojen yhteisestä, mutta monessa mielessä hyvin erilaisesta historiasta.

Isänmaan virteen 577 Sun kätes’ Herra voimakkaan sai yhtyä koko kirkkokansa soittokunnan säestämänä. Tänä epävarmuuden, ympärillämme kuohuvan ja epävakaan maailman keskellä, tuntui hyvältä veisata tuota vahvaa virttä. Viidennen säkeistön pyyntö ” Oi Herra käy sä siunaamaan, nää rannat rakkaan synnyinmaan. Suo aina rauha suloinen ja estä sota verinen”. Kunpa maailman sotaisat päättäjät myös yhtyisivät tähän samaan rukoukseen.

Iltakahvitarjoilu kauniisti remontoidussa kirkon kellarin kryptassa kokosi meidät kutsuvieraat vielä hetkeksi yhteen. On ollut kulttuuriteko remontoida aikanaan nuo kellaritilat seurakunnan käyttöön. Kauniin tiiliarkkitehtuurin ja taidokkaiden holvirakennelmien levollinen ilme jättivät vahvan muistikuvan kotoisan arvokkaasta tilaisuudesta.

Suomen Lottaperinneliitto ry

Merja Nieminen

puheenjohtaja

”Perinteinen uudenvuodenpäivän vastaanotto on kiitos kaikille niille tahoille ja sidosryhmille, jotka vuoden aikana ovat osallistuneet maanpuolustustyöhön. Korkeaa maanpuolustustahtoamme tukee laaja yhteistyö eri toimijoiden kanssa”, totesi puolustusministeri Antti Häkkänen tervehdyspuheessaan.

Vastaanotolle on perinteisesti kutsuttu jo vuodesta 1947 alkaen maanpuolustusjärjestöjen edustajien lisäksi myös maan ylin poliittinen johto, virkamieskuntaa sekä puolustusvoimien, talouselämän ja eri alojen järjestöjen edustajia. Säätytalo henkii historiaa. Säätyvaltiopäivien aatelittomat säädyt papisto, porvaristo ja talonpojat kokoontuivat vuodesta 1891 lähtien Säätytalolla. Aatelisto puolestaan kokoontui Säätyvaltiopäiville parin korttelin päässä olevalle Ritarihuoneelle.

Oli juhlavaa kätellä puolustusministeri Häkkästä ja rouva Pajulampea Säätytalon upealla porrastasanteella Laki jalustaveistoksen alla. Kaartin soittokunta vastasi tilaisuuden musiikista, ja kepeät wieniläissävelet sopivat mainiosti uuden vuoden tunnelmaan. Pientä purtavaa oli katettu juhlahuoneiston eri saleihin, ja hyväntuulinen kutsuvierasjoukko nautti pöytien antimista seurustellen.

Laki veistos porrastasanteen ylpuolella on Senaatintorilla olevan Aleksanteri II patsaan jalustaveistoksen kopio, jonka on veistänyt Walter Runeberg.

Puolustusministeri kertoi puheessaan, kuinka Suomen puolustusta rakennetaan neljän pilarin varaan. Kansallinen puolustus, NATO, puolustusyhteistyö ja kokonaisturvallisuus.

”Vuosi 2026 käynnistää toden teolla Suomen puolustuksen ja turvallisuuden uuden aikakauden. Uusi vahvan puolustuksen asento näkyy kaikissa organisaatioissa. Puolustuksemme kansainvälistyessä on kuitenkin muistettava, että kaiken perusta on Suomen oma kansallinen puolustus. Suomen turvallisuuden perusta on korkea maanpuolustustahto ja kansan yhtenäisyys. Hyvinvointiyhteiskunnan oikeuksien rinnalla koemme maanpuolustuksen velvollisuudeksemme. Olemme valmiita puolustamaan kotimaatamme, vapauttamme ja hyvinvointiamme” painotti ministeri Häkkänen.

Tilaisuus jätti vahvan muistijäljen, ja vahvistaa uskoa vapaaehtoisen maanpuolustustyön tärkeyteen, jota tekemämme Lottaperinnetyö on mitä suurimmassa määrin.

”Tämä meidän yhdistys on kuin iso perhepiiri. Jos joku puuttuu jäsentapaamisesta, minä huolestun heti. Meillä on toiminta nykyään hyvin pienimuotoista. Ei saada uusia jäseniä, eikä nuoria mukaan toimintaan. Olisipa mukava tehdä perinnetyötä, jos olisi paljon jäseniä ja aktiivista toimintaa.” Näin totesi yhdistyksen puheenjohtaja Kaarina Teppo, kun juttelimme ennen tilaisuuden alkua. Kysyin voisiko liitto jotenkin auttaa asiassa? Raumallahan on opettajankoulutuslaitos, joten voisi olettaa, että sieltä löytyisi lottahenkisiä nuoria naisia mukaan toimintaan. On kuulemma yritetty, mutta huonolla menestyksellä.

Puurojuhla Iltatuuli palvelukodin kauniisti koristellussa salissa oli lämminhenkinen ja kodikas. Joulupuuro oli poikkeuksellisen herkullinen. Liekö ollut kermaan keitetty? Tutut joululaulut virittävät aina juhlatunnelman. Lauluja säesti opettaja Petri Mattila. Perinnelotta Päivikki Heinimäen lausuma Kaarlo Sarkian Lapsuuden joulu runo herkisti meidät kuulijat.

Liiton ensimmäinen varapuheenjohtaja, Lottaperinne Porin puheenjohtaja Helvi Walli oli tullut tervehtimään naapuriyhdistyksen väkeä. Helvi esitteli lottaperinnepuvun, perinnemerkin ja uuden lottaperinnelautasliinan. Iloinen puheensorina täytti juhlasalin ja hyvän joulun toivotukset vaihdettiin ennen kotiin lähtöä. Puheenjohtaja Kaarina toivotti vielä turvallista matkaa, ja lupasi jäsentapaamisten jatkuvan tulevanakin vuonna.

Kotiin ajelin sumuisessa, pimeässä joulukuun iltayössä. Paljon hienoja kohtaamisia, ystävällisyyttä, lämmintä vieraanvaraisuutta, ja todellista lottahenkeä olen saanut osakseni joka puolella Suomea tehdessäni yhdistysvierailuja. Tästä on hyvä jatkaa, ja aloittaa Suomen Lottaperinneliiton vuosi numero 34.

Suomen Lottaperinneliitto ry

Merja Nieminen

puheenjohtaja

Puheensorina oli valtava, kun lähes 80 Kouvolan yhdistyksen perinnelottaa oli kokoontunut Tuulensuojan juhlasaliin joulupuurotilaisuuteen. Voi miten paljon tuttuja kasvoja, iloisia jälleennäkemisiä jo eteisaulassa, ja mikä mukavinta, muutama uusi yhdistyksen jäsenkin oli noudattanut puurokutsua. On ollut ilo panna merkille Kvl yhdistyksen hienoisesti koko ajan kasvava jäsenmäärä, ja lämmin lottahenki jäsentilaisuuksissa.

Milläpä muulla kuin tutulla joululaululla Jouluyö, juhla yö alkoi joulujuhla yhdistyksen puheenjohtaja, perustajajäsen Marjatta Nykäsen tervetulosanojen jälkeen. Yhdistyksellä on ollut jo vuosien ajan Kouvolan musiikkiopistosta lahjakas opiskelijastipendiaatti, jonka musiikkiharrastusta yhdistys on tukenut lukukausimaksujen muodossa. Puurojuhlan lauluja säesti tämän vuotinen stipendiaatti, abiturientti Maria Hämäläinen.

Illan aikana kuulimme katkelman Fanni Luukkosen joulukertomuksen vuodelta 1932, ja runon Vapaussodan jälkeisestä ajasta.

Muonituslotat olivat keittäneet hyvin hautuneen riisipuuron, ja luumukiisselillä ryyditettynä tuo puuroannos maistui meille kaikille.

Minulla oli iloa saada luovuttaa kahdelle yhdistysaktiiville Suomen Lottaperinneliiton myöntämät ansiomerkit. Varapuheenjohtaja Heini Kortesluoman ja varainhankitalotta Leena Liimataisen ansiot perinnetyössä täyttivät komeasti ansiomerkkikriteerit.

Pian 95 vuotta täyttävä viuluvirtuoosi Arvo Saaristo loihti soittimestaan kaunista taustamusiikkia puuronsyönnin lomaan. Uskomattoman vikkelästi tuon menestyksellisen konserttimuusikon uran tehneen viulistin sormet hyväilivät soitinta.

Torttukahvipöydässä saimme nauttia sydämen kyllyydestä ”seurustelun sakramenttia”. Yhdessäolo ja vertaistuki ovat keskeisesti jäseniltoihin kuuluvaa ohjelmaa. Arpajaispöytä oli runsas. Kakkuja, suklaata, pikkuleipiä, käsitöitä ja monenlaista muuta mukavaa arvottavaa olivat osanottajat muistaneet tuoda mukanaan. Arpajaiset ovat toimiva varainhankintakeino, ja Kouvolan jäsenilloissa noita arpajaisia pidetään 3-4 kertaa vuodessa.

Saimme illan lopuksi yhtyä Arki huolesi kaikki heitä lauluun, ja toivottaa toinen toisillemme hyvää joulua ja siunattua lottaperinnevuotta 2026.

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneliitto ry

puheenjohtaja

Tuntui, että historian lehdet havisivat, kun Ilolansalon palvelutalon kahviossa Salon yhdistyksen puheenjohtaja Tuula Keskitalon kanssa odottelimme pääsyä kokoustiloihin. Hyväryhtinen ikämies rollaattoria työntäen tuli pöytämme viereen ja huuhdahti. ”Lottapuku! Minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa lotista! Tämä vanha herra oli Ilmari Koppinen pian 108 vuotta täyttävä talvi- ja jatkosodan veteraani. Mies, joka palveli panssarilaiva Ilmarisella, mies, jolla on lukuisia maailmanmestaruuksia ja Suomen mestaruuksia veteraaniyleisurheilusta, ja joka teki elämäntyönsä maanmittausalalla jääden eläkkeelle apulaisprofessorin virasta. Tuo virkeä ja elämänmyönteinen veteraani kertoi, kuinka yhteistyö lottien kanssa oli mutkatonta ja mukavaa. Lotat hoitivat ilmavalvontaa Rysäkarilla, ja ilmoittivat vihollisen koneiden tulosta hänelle. Kädenpuristus oli luja, kun kiitin veteraani Koppista arvokkaasta ja mieleenpainuvasta tapaamisesta. Hän totesi, että on hyvä, että vaalitte lottien perinnettä. Eipä tuon hienompaa tunnustusta ja toivotusta voi saada, kuin tuo todellisen kokemusasiantuntijan toivotus oli.

Toinen merkittävä kohtaaminen Salon reissulla oli saada keskustella Lottaperinneliiton pitkäaikaisen puheenjohtaja Kikka Holmenin kanssa. Hän oli mukana puurojuhlassa vielä melko hyvä kuntoisena. Kun kysyin Kikalta minkä neuvon hän haluaisi antaa minulle nykyiselle puheenjohtajalle tehtävän hoitamisessa. Hän mietti hetken, ja kehotti kuuntelemaan jäsenistöä. Toivon, että nämä maakuntamatkat ovat yksi ja tärkeä osa tuota kuuntelemista.

Lämminhenkiseen yhdistyksen puurojuhlaan kokoontunut pikkulotta- ja perinnelottajoukko sai laulaa kanttorin säestyksellä tuttuja joululauluja ja kuulla paikallisen pastorin lukeman jouluevankeliumin ja hartauspuheen. Täpötäyden arpajaispöydän palkinnot löysivät onnelliset voittajat. Joulupuuro ja torttukahvit, eipä osuvampaa tarjottavaa joulujuhlassa voisi olla.

Sain itse kertoa kuulijoille tämän päivän lottaperinnetyöstä ja alleviivata puheessani Lottajärjestön tekemää uskomattoman merkittävää yhteiskuntavastuun kantamista senkin jälkeen, kun sota oli päättynyt ja järjestö lakkautettu. Ei tulipunainen Valpokaan kyennyt estämään lottia käyttämästä lottatyössä opittuja moninaisia taitoja ja osaamista maamme jälleenrakentamiseen ja suurten ikäluokkien kasvattamiseen.

Hyvän Joulun ja Uuden Vuoden toivotuksiin, ja kiitoksiin kuluneesta vuodesta, päätti yhdistyksen puheenjohtaja Tuula Keskitalo puurojuhlan.

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneliitto ry

puheenjohtaja

”Rauhaa me kaipaamme niin”- teeman äärelle kokoontui iso joukko Pieksämäen perinnelottia ja seurakuntalaisia sateisen harmaana perjantaipäivänä, ensimmäisen adventin ja edessä olevan Itsenäisyyspäivän ”aattona”.

Lotta Svärd järjestön lotat ja pikkulotat tekivät uupumatta työtä niin rauhan aikana, kuin sodan keskellä. He kulkivat vierellä, kun oli vaikeaa, he tukivat surun kohdatessa, ja iloitsivat, kun oli aihetta iloon. He kantoivat yhteiskuntavastuuta tekemättä siitä suurta numeroa. Käytännön isänmaallisuus oli silloin ja on edelleen muodissa. Tuo sama auttamisen ja rinnalla kulkemisen tehtävä ja tarve on meillä perinnelotilla edelleen.

Veteraanilauluryhmän esittämät laulut Vain hieman rauhaa, ja Ukrainalainen kansansävelmä Hiljainen tienoo alleviivasivat kauniilla tavalla tilaisuuden henkeä. Pieksämäen uuden kirkon alttarikaiteella palaneet sinivalkoisen kynttilät ja sinivalkoinen kukkakimppu herättivät vahvoja tuntoja itsenäisen Suomen vaiheista, ja samalla muistuttivat Ukrainan kansan urheasta taistelusta länsimaisen elämänmuodon ja demokratian puolesta. Rauhaa me totisesti kaipaamme tässä ajassa.

Minulla oli jälleen ilo saada jakaa omassa puheenvuorossani kiinnostuneelle juhlaväelle lottajärjestön historiaa ja kertoa tämän päivän perinnetyöstä. Seurakuntapastori Jukka Erkkilän päätöshartaus ja Herran Siunaus sulkivat meidän kaikki läsnäolijat rauhaa rakastavan ja armollisen Jumalan huomaan. Päätösvirteen nr. 600 Hyvyyden voiman ihmeellinen suoja – oli turvallista yhtyä. ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni uuden maailman, niin, että uuden virren sävelillä, sä kuulet kansasi jo laulavan.”

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneliitto ry

puheenjohtaja