”Rauhaa me kaipaamme niin”- teeman äärelle kokoontui iso joukko Pieksämäen perinnelottia ja seurakuntalaisia sateisen harmaana perjantaipäivänä, ensimmäisen adventin ja edessä olevan Itsenäisyyspäivän ”aattona”.

Lotta Svärd järjestön lotat ja pikkulotat tekivät uupumatta työtä niin rauhan aikana, kuin sodan keskellä. He kulkivat vierellä, kun oli vaikeaa, he tukivat surun kohdatessa, ja iloitsivat, kun oli aihetta iloon. He kantoivat yhteiskuntavastuuta tekemättä siitä suurta numeroa. Käytännön isänmaallisuus oli silloin ja on edelleen muodissa. Tuo sama auttamisen ja rinnalla kulkemisen tehtävä ja tarve on meillä perinnelotilla edelleen.

Veteraanilauluryhmän esittämät laulut Vain hieman rauhaa, ja Ukrainalainen kansansävelmä Hiljainen tienoo alleviivasivat kauniilla tavalla tilaisuuden henkeä. Pieksämäen uuden kirkon alttarikaiteella palaneet sinivalkoisen kynttilät ja sinivalkoinen kukkakimppu herättivät vahvoja tuntoja itsenäisen Suomen vaiheista, ja samalla muistuttivat Ukrainan kansan urheasta taistelusta länsimaisen elämänmuodon ja demokratian puolesta. Rauhaa me totisesti kaipaamme tässä ajassa.

Minulla oli jälleen ilo saada jakaa omassa puheenvuorossani kiinnostuneelle juhlaväelle lottajärjestön historiaa ja kertoa tämän päivän perinnetyöstä. Seurakuntapastori Jukka Erkkilän päätöshartaus ja Herran Siunaus sulkivat meidän kaikki läsnäolijat rauhaa rakastavan ja armollisen Jumalan huomaan. Päätösvirteen nr. 600 Hyvyyden voiman ihmeellinen suoja – oli turvallista yhtyä. ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni uuden maailman, niin, että uuden virren sävelillä, sä kuulet kansasi jo laulavan.”

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneliitto ry

puheenjohtaja