Talvisodan päättymisen muistopäivänä Kemin Kulttuuritalon isossa auditoriossa julkaistiin Viimeinen katse kotiin-kirja, johon on talletettu omakohtaisia muistoja Lapin sodan ajalta, evakkomatkoilta ja moninaisia kertomuksia selviytymisestä uudessa ympäristössä. Lapin Kulttuurirahasto tuki teki mahdolliseksi kirjahankkeen toteuttamisen, ja ainutlaatuisen muistitiedon tallentamisen tuleville sukupolville.

”Olen ollut kolme kertaa evakossa. Ensin vuonna 1939 Tornion Arpelassa. Toisen kerran jouduimme evakkoon partisaaneja pakoon kahdeksi viikoksi kesällä 1944. Kolmas evakkoreissu vei meidät Kalajoelle syksyllä 1944, kun Lapin sota alkoi. Olin silloin 13- vuotias. Elämä oli pelon siivittämää koko ajan.” Näin muisteli savukoskelainen Urpo, kun kirjailija Sari Pohjanen haastatteli häntä ja 52 muuta Lapin sodan kokenutta Lapin Lottaperinneyhdistyksen kirjahankkeessa. ”Jokainen kirjan kertomus heijastaa yhden ihmisen omia kokemuksia sellaisina, kuin tapahtumat aikanaan elettiin lapsen tai nuoren silmin. Monelle kertojalle haastatteluhetki oli tärkeä kokemus, ja ainutlaatuinen mahdollisuus tulla kuuluksi”, totesi kirjailija esitellessään uunituoretta teosta auditorioon kokoontuneelle yleisölle.

Nyt julkaistu kirja on jatkoa Lapin Lottaperinneyhdistyksen aiemmalle kirjalle Lapin lotat-sodan ja rauhan töissä.

Tasan 105 vuotta sitten 13.3.1921 perustettiin Kemissä Pohjoinen Lotta Svärd -piiri, joka käsitti käytännössä koko silloisen Lapin läänin. Pitkistä välimatkoista huolimatta lottatoiminta oli vilkasta, ja järjestön lakkauttamisen aikaan lottapiiriin kuului reilut 2 000 lottaa ja pikkulottaa. Lapin Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Marja-Leena Laitinen taustoitti monipuolisesti Lapin alueen lottahistoriaa, ja tämän päivän perinnetyötä kiinnostuneelle kuulijakunnalle.

Illan musiikista vastasivat kitaristi Ville Mankinen viulisti poikansa kanssa. Kappalevalinnat Evakon laulu, ja Karjalan kunnailla alleviivasivat hienolla tavalla illan teemaa.

Minä sain käyttää Suomen Lottaperinneliiton puheenvuoron tilaisuudessa, ja mielelläni kerroin Lotta Svärd-järjestön merkittävästä roolista yhteiskuntavastuunkantajana niin sodan kuin rauhan aikana. Monissa evakkotarinoissa on kerrottu kuinka lotat tarjosivat ruokaa ja hoivaa nälkäisille ja monin tavoin uupuneille sodan jaloista pakeneville. Tänään julkaistussa kirjassa noita muisteluja on lukuisia. Tuo lottien esimerkillinen toiminta kannustakoon meitä perinnelottia jatkamaan arvokasta lottaperinnetyötä.

Tilaisuuden jälkeen kahvipöydissä käytiin mielenkiintoisia keskusteluja illan aiheeseen liittyen. Järjestäjiltä oli puhutteleva idea tarjota Talvisodan leipää kahvileipänä. Moni kertoi maistavansa tuota perinneleipää ensimmäistä kertaa.

Kiitos Lapin perinnelotat arvokkaan tilaisuuden järjestelyistä.

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneliitto ry

Puheenjohtaja