Lottaperinnetyötä tehdään eri puolilla Suomea monin tavoin, josta työstä kaikki ei tapahdu Suomen Lottaperinneliiton ”sateenvarjon” alla. Jo vuonna 1997 huhtikuussa perustettiin Lappeenrannan Upseerikerholla 100 hengen osanottojajoukon voimin Etelä-Karjalan Lotta Svärd-perinne ry. Luonnollisesti lotat muodostivat suurimman osan tuosta perustajajoukosta. Minulla oli ilo saada tavata Lappeenrannassa tämän päivän E-Karjalan lottaperinneaktiiveja, esitellä Suomen Lottaperinneliiton toimintaa, ja kuulla Lappeenrannan seudulla tehtävästä perinnetyöstä. Etelä-Karjalan Lotta Svärd-perinne ry on Suojeluskuntajärjestön perinteet ry:n jäsen.
Lappeenrannassa oltiin rohkeita jo vuonna 1985, jolloin kaupungissa ”uskallettiin” paljastaa Nina Sailon veistämä Lottapatsas. Tuolloin käytiin monin tavoin värikästä keskustelua patsaasta. Onko ulko- ja sisäpoliittisesti soveliasta ylipäätään puhua lottajärjestöstä, patsaan hankkimisesta puhumattakaan? ”Fasismi nostaa päätään Lappeenrannassa” kirjoitti paikallislehti.
Raumalainen talousneuvos Pauli Talvio kustansi patsaan kunnioituksena vaimolleen Mirjamille, joka toimi lottana. Julkistamista edelsi tiukka kädenvääntö, koska mikään Suomen kaupunki ei halunnut patsasta. Lappeenrannan silloinen kaupunginjohtaja Jarmo Köhli osoitti suoraselkäisyyttä, ja patsas sijoitettiin entisen suojeluskuntatalon vieressä olevaan puistikkoon.
Vuoden kohokohta paikallisen yhdistyksen toiminnassa on 12.5 vietettävä Lotan-päivän juhla Lottapuistossa. Maasotakoulun järjestämä kunniavartio juhlistaa aina tuota arvokasta tilaisuutta. Muutoinkin yhteistyö Maasotakoulun kanssa eri tapahtumien järjestelyissä on tärkeää.
Lottamuseo on toinen keskeinen lottaperinnetyömuoto. Museo on kooltaan pieni, mutta sitä on hoidettu ja hoidetaan sitäkin suuremmalla sydämellä. Perinteet velvoittavat. Varuskuntakaupunkina Lappeenranta sopii hyvin Lottamuseon paikaksi. Esillä on monenmoista lottien toimintaan liittyvää esineistöä, kuten astioita, valokuvia, kirjallisuutta ja lottapukuja. Paraatipaikalla seinällä on Lotta Svärd- järjestön pitkäaikaisen puheenjohtaja Fanni Luukkosen rintakuva. Museo on auki kesällä erikseen ilmoitettavina päivinä, ja muina aikoinakin sopimuksesta.
Varsinaista varainhankintaa ei yhdistyksessä juurikaan tehdä, josta syystä toiminta on suhteellisen pienimuotoista. Muutama jäsentilaisuus vuodessa ovat perinne. Jäsenmäärä on vakiintunut n. 60 jäseneen, josta lähes kolmannes on miehiä.
Eteläkarjalainen vieraanvaraisuus ja välitön keskusteluilmapiiri molemmille osapuolille tärkeästä lottaperinneteemasta jätti miellyttävän muistijäljen. Mahdollisia yhteistyömuotoja mietitään, ja esitin läsnäolijoille tervetulotoivotuksen liittokokouksen pääjuhlaan Kouvolaan lokakuun toisena sunnuntaina.