”Paras turvautumisen taito on varautumisen taito” totesi Naisten Valmiusliiton hallituksen puheenjohtaja, Eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko avauspuheenvuorossaan NVL:n NASTA Savotar harjoituksen tutustumistilaisuudessa Vekaranjärvellä.

Naisten Valmiusliiton Etelä-Savon alueneuvottelukunta ja MPK:n Kaakkois-Suomen maanpuolustuspiiri yhteistyössä järjestivät 17.- 19.4.2026 harjoitusviikonlopun, johon Karjalan prikaati antoi vahvan tukensa luovuttamalla kurssilaisten käyttöön harjoitustilat ja alueet.

NASTA-harjoitusten tavoitteena on lisätä osallistujien turvallisuus- ja varautumistaitoja, sekä tarjota naisille mahdollisuuksia harjoitella johtamis-, organisointi- ja kouluttajatehtäviä.

Kutsuvieraille tarkoitetussa tutustumistilaisuudessa kiersimme NVL:n toiminnanjohtaja Pia Lindenin ja E-Savon alueneuvottelukunnan puheenjohtajan, NASTA Savotar harjoituksen johtajan Anna-Maija Silanderin johdolla muutamilla kurssikohteilla.

Arjen turvallisuus, Autolla liikenteessä, Drone-peruskurssi, Intin perusteita naisille, Katuturvallisuus, Kyberturvallisuuden perusteet, Lapsen kohtaaminen kriiseissä, Selviytyminen maastossa, Sotilaskotitoiminta tutuksi, Vapaaehtoistoiminnan  johtaminen, ja JohdaNasta III olivat tämän kertaisen harjoituksen kurssiaiheina. Ilmoittautuessaan kurssilainen oli valinnut jonkin noista kursseista, johon osallistui.

Autolla liikenteessä- kurssilaiset opettelemassa tulppien vaihtoa.

Drone-peruskurssi antaa valmiuden osallistua Traficomin verkkoteoriakokeen suorittamiseen.

NASTA Savotar kurssin vahvuus oli 341 henkilöä. Lukuun sisältyi kurssilaisten lisäksi järjestävä organisaatio sekä kouluttajat. Kaikki pyöri vapaaehtoisvoimin, ja työ harjoituksen järjestämiseksi oli tehty omalla vapaa-ajalla.

Naisten Valmiusliitossa ei ole henkilöjäseniä, vaan 10 jäsenjärjestöä, joiden kautta se tavoittaa yli 100 000 suomalaista naista. Koulutukset eivät ole sisällöltään sotilaallisia, vaikka ympäristö, toimintaetiketti ja pukeutumiskoodi helposti antaisivat ymmärtää.

NASTA-kurssien suosio on niin valtaisaa, että ilmoittautumisissa on otettu käyttöön ensikertalaiskiintiöt, ja puolet osallistujista olivatkin mukana ensimmäistä kertaa. Suosituimmat kurssit täyttyvät alle minuutissa, eikä läheskään kaikki halukkaat mahdu mukaan.

Informatiivinen ja havainnollinen tutustumistilaisuus päättyi paikallisen Sotilaskodin tarjoamiin munkkikahveihin Selänpään lentokentän maastossa. NVL:n hallituksen puheenjohtaja Paula Risikko kiitti lämpimästi Karjalan prikaatin komentajaa, eversti Tomi Pekurista erinomaisesta tuesta harjoitusjärjestelyissä.

Karjalan prikaatin komentaja eversti Tomi Pekurinen, ja Naisten Valmiusliiton hallituksen puheenjohtaja Paula Risikko

”Pyydän teitä nousemaan. Pidetään hiljainen hetki kaatuneille isillemme”. Näin puhuttelevasti alkoi Kymenlaakson Sotaorpojen kuukausitapaaminen, ja samalla tavalla sotaorpojen tapaamiset alkavat aina. ”Seurustelun sakramenttia” saimme harjoittaa kahvipöydissä ennen tilaisuuden alkua, ja olikin mielenkiintoista keskustella henkilöiden kanssa, jotka ovat poteneet talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden isiensä ikävää lapsuudestaan saakka.

”Isä kirjoitti äidille rintamalta, että kyllä sinä voit lähettää kaksi vanhinta lasta Ruotsiin sotalapseksi, kun sinulla on talonpidon ja nuorimmankin kanssa paljon työtä. Ei äiti lähettänyt, vaan jaksoi pitää meidät kaikki luonaan. Siitä me sisarukset olimme äidille ikikiitollisia. Isä kaatui kesällä 1944.” Tässä yhden sotaorvon tarina, jonka kuulin tilaisuudessa.

Minua oli pyydetty kertomaan tilaisuudessa lottien toiminnasta sotavuosina, ja siitä millaista on nykyinen perinnetyö. Luentoni kirvoitti vilkkaan keskustelun ja kysymysten tulvan. Sain kuulla, että ” ei me olla tiedettykään millaisia vaiheita lottajärjestöllä on ollut, ja kuinka valtava panos lotilla oli sotavuosina, myös sotaorpojen auttamistehtävissä.” On tärkeää, että me perinnelotat valotamme kuulijoille historiaa, ja samalla kerromme tämän päivän perinnetyömuodoista. Veteraanin iltahuuto -laulussakin kehotetaan, hoivatkaa, muistakaa ja kertokaa.

Tilaisuuden lopuksi kouvolalaisesta sotalapsesta Kaisusta dokumentin tehnyt henkilö valotti läsnäolijoille sotalasten tarinaa, ja toivotti tervetulleeksi Veteraaniviikolla dokumentin julkaisutilaisuuteen. Yhdistyksen jäsenet jäivät ”parantamaan maailmaa, ja vaihtamaan kuulumia”, kun lähdin jatkamaan omaa perinnelotan arkeani.

Lottaperinnetyötä tehdään eri puolilla Suomea monin tavoin, josta työstä kaikki ei tapahdu Suomen Lottaperinneliiton ”sateenvarjon” alla. Jo vuonna 1997 huhtikuussa perustettiin Lappeenrannan Upseerikerholla 100 hengen osanottojajoukon voimin Etelä-Karjalan Lotta Svärd-perinne ry. Luonnollisesti lotat muodostivat suurimman osan tuosta perustajajoukosta. Minulla oli ilo saada tavata Lappeenrannassa tämän päivän E-Karjalan lottaperinneaktiiveja, esitellä Suomen Lottaperinneliiton toimintaa, ja kuulla Lappeenrannan seudulla tehtävästä perinnetyöstä. Etelä-Karjalan Lotta Svärd-perinne ry on Suojeluskuntajärjestön perinteet ry:n jäsen.

Lappeenrannassa oltiin rohkeita jo vuonna 1985, jolloin kaupungissa ”uskallettiin” paljastaa Nina Sailon veistämä Lottapatsas. Tuolloin käytiin monin tavoin värikästä keskustelua patsaasta. Onko ulko- ja sisäpoliittisesti soveliasta ylipäätään puhua lottajärjestöstä, patsaan hankkimisesta puhumattakaan? ”Fasismi nostaa päätään Lappeenrannassa” kirjoitti paikallislehti.

Raumalainen talousneuvos Pauli Talvio kustansi patsaan kunnioituksena vaimolleen Mirjamille, joka toimi lottana. Julkistamista edelsi tiukka kädenvääntö, koska mikään Suomen kaupunki ei halunnut patsasta. Lappeenrannan silloinen kaupunginjohtaja Jarmo Köhli osoitti suoraselkäisyyttä, ja patsas sijoitettiin entisen suojeluskuntatalon vieressä olevaan puistikkoon.

Vuoden kohokohta paikallisen yhdistyksen toiminnassa on 12.5 vietettävä Lotan-päivän juhla Lottapuistossa. Maasotakoulun järjestämä kunniavartio juhlistaa aina tuota arvokasta tilaisuutta. Muutoinkin yhteistyö Maasotakoulun kanssa eri tapahtumien järjestelyissä on tärkeää.

Lottamuseo on toinen keskeinen lottaperinnetyömuoto. Museo on kooltaan pieni, mutta sitä on hoidettu ja hoidetaan sitäkin suuremmalla sydämellä. Perinteet velvoittavat. Varuskuntakaupunkina Lappeenranta sopii hyvin Lottamuseon paikaksi. Esillä on monenmoista lottien toimintaan liittyvää esineistöä, kuten astioita, valokuvia, kirjallisuutta ja lottapukuja. Paraatipaikalla seinällä on Lotta Svärd- järjestön pitkäaikaisen puheenjohtaja Fanni Luukkosen rintakuva. Museo on auki kesällä erikseen ilmoitettavina päivinä, ja muina aikoinakin sopimuksesta.

Varsinaista varainhankintaa ei yhdistyksessä juurikaan tehdä, josta syystä toiminta on suhteellisen pienimuotoista. Muutama jäsentilaisuus vuodessa ovat perinne. Jäsenmäärä on vakiintunut n. 60 jäseneen, josta lähes kolmannes on miehiä.

Eteläkarjalainen vieraanvaraisuus ja välitön keskusteluilmapiiri molemmille osapuolille tärkeästä lottaperinneteemasta jätti miellyttävän muistijäljen. Mahdollisia yhteistyömuotoja mietitään, ja esitin läsnäolijoille tervetulotoivotuksen liittokokouksen pääjuhlaan Kouvolaan lokakuun toisena sunnuntaina.

Jos sinulta kysyttäisiin missä sijaitsee Suupohjan alue, osaisitko vastata? Minä osaan nyt, kun sain kunnian osallistua Suupohjan Lottaperinneyhdistyksen vuosikokoukseen ja jäsentilaisuuteen Kauhajoella.

Alun perin Suupohja-nimityksellä tarkoitettiin aluetta Ilmajoen ja Kristiinankaupungin välissä. Nykyisin ydin-Suupohjan, Suupohjan seutukunnan ajatellaan muodostuvan Isojoen, Karijoen ja Teuvan kunnista, sekä Kauhajoen kaupungista. Muistakin lähikunnista on mukana väkeä yhdistyksessä.

Kauhajoen seurakuntakeskuksen kokoustilassa tuoksui kahvi, kun pitkän automatkan jälkeen jalkauduin kokouspaikalle. Iloinen puheensorina vahvalla ”pohjalaasella murtehella” ryyditettynä hyväili korvia. Voi mikä rikkaus ovatkaan Suomen murteet.

Kauhajoen Veteraanikuoro perustettiin vuonna 1985, jolloin vielä kaikki laulajat olivat rintamamiehiä. Alkuperäiset laulajat ovat jo poissa, mutta kuoro jatkaa toimintaansa edelleen mestaripelimanni, Oltermanni Risto Ala-Ikkelän johdolla.

Kuva: Merja Nieminen

Tilaisuus alkoi juhlavasti kuoron esittämällä Sillanpään Marssilaululla, ja jatkui Jukka Kuoppamäen Minä katson tätä maata kappaleella ja Heikki Klemetin Lottalaululla. Kuoro-osuuden lopuksi me läsnäolijat saimme yhtyä virteen 581, Kiitos Jumalamme, kun annoit kauniin maan. Voi miten paljon kiitoksen aiheita meillä suomalaisilla onkaan. Kunpa muistaisimme siitä kiittää.

Suupohjan yhdistyksen puheenjohtaja Taija Hakola avasi tilaisuuden ja toivotti läsnäolijat tervetulleiksi tilaisuuteen. Taija kertoi yhdistyksessä olevan 51 maksavaa jäsentä, joista 5 yli 90-vuotiasta. Kunniajäseniä on 69 hlö. Yhdistyksessä ei enää ole elossa yhtään rintamalottaa.

Vuosikokouksen kulku on määrämuotoinen, ja esimerkillisesti kokouksen puheenjohtajaksi valittu Simo Koski-Lammi kokousta johtikin. Käytiin läpi edellisvuoden toimintakertomus. Huomioni kiinnittyi erityisesti yhdistyksen erittäin aktiiviseen ja tulokselliseen varainhankintaan. Lottakahvila pystytettiin ja pystytetään tulevanakin kesänä monissa paikoissa. Kahvit, muurinpohjaletut, ja munkit tekevät kauppansa, ja ei oota- piti viime vuonnakin myydä jossakin tilaisuudessa.  Voimme uskoa, että jos lettutaikinaa on varattu 100 litraa, saavat kanttiinilotat paistaa yhden jos toisenkin letun, ennen kuin taikinaämpärin pohja paistaa. Varainhankinnan tuloksellisuus näkyi tilinpäätöksessäkin huomattavana summana. Tilinpäätöksen esitteli ammattimaisesti yhdistyksen rahastonhoitaja Marja-Terttu Puranen.

Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta on yhdistyksen rooli , ja rahallinen panos Yhteistalon keittiön ja yleisötilojen kunnostukseen. Suupohjan yhdistys on merkittävä Yhteistalon osakas. Yhteistalon nimeksi pyritään saamaan Patentti- ja rekisterihallituksesta Suojeluskuntatalo-nimi. Jää nähtäväksi miten nimiehdotuksen käy?

Henkisen ja Fyysisen vireyttämisen kurssien puuhamiehenä on toiminut Esko Ojala jo 10 vuoden ajan. Hän on myös yhdistyksen perustajajäsen. Eskoa muistettiin kauniilla kukkakimpulla, hänen jäätyään nyt virallisesti pois vastuutehtävästä. Tosin paikalla olleet pikkulotat toivovat ja vaativat, että Eskon täytyy jatkossakin olla mukana kursseilla. Suraava kurssi onkin jo huhtikuussa Härmän kylpylässä, jonne osallistuu myös Vaasan yhdistyksen pikkulottia.

Kokouksen jälkeen käytin liiton puheenvuoron, jossa kerroin lottajärjestön historiasta ja nykyisestä perinnetyöstä. Samassa yhteydessä sain kiittää yhdistystä merkityksellisestä ja tuloksellisesta toiminnasta. Lopuksi siirryimme yhdistyksen hallituksen kanssa tilinpäätöslounaalle, jossa vilkas keskustelu ja ajatusten vaihto jatkuivat.

Kuva:Marita Mannila

Kiitos Suupohjan perinnetyötä tekevät merkityksellisestä, tuloksellisesta, ja kokosydämisestä maanpuolustustyöstä.

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneliitto ry

puheenjohtaja

Talvisodan päättymisen muistopäivänä Kemin Kulttuuritalon isossa auditoriossa julkaistiin Viimeinen katse kotiin-kirja, johon on talletettu omakohtaisia muistoja Lapin sodan ajalta, evakkomatkoilta ja moninaisia kertomuksia selviytymisestä uudessa ympäristössä. Lapin Kulttuurirahasto tuki teki mahdolliseksi kirjahankkeen toteuttamisen, ja ainutlaatuisen muistitiedon tallentamisen tuleville sukupolville.

”Olen ollut kolme kertaa evakossa. Ensin vuonna 1939 Tornion Arpelassa. Toisen kerran jouduimme evakkoon partisaaneja pakoon kahdeksi viikoksi kesällä 1944. Kolmas evakkoreissu vei meidät Kalajoelle syksyllä 1944, kun Lapin sota alkoi. Olin silloin 13- vuotias. Elämä oli pelon siivittämää koko ajan.” Näin muisteli savukoskelainen Urpo, kun kirjailija Sari Pohjanen haastatteli häntä ja 52 muuta Lapin sodan kokenutta Lapin Lottaperinneyhdistyksen kirjahankkeessa. ”Jokainen kirjan kertomus heijastaa yhden ihmisen omia kokemuksia sellaisina, kuin tapahtumat aikanaan elettiin lapsen tai nuoren silmin. Monelle kertojalle haastatteluhetki oli tärkeä kokemus, ja ainutlaatuinen mahdollisuus tulla kuuluksi”, totesi kirjailija esitellessään uunituoretta teosta auditorioon kokoontuneelle yleisölle.

Nyt julkaistu kirja on jatkoa Lapin Lottaperinneyhdistyksen aiemmalle kirjalle Lapin lotat-sodan ja rauhan töissä.

Tasan 105 vuotta sitten 13.3.1921 perustettiin Kemissä Pohjoinen Lotta Svärd -piiri, joka käsitti käytännössä koko silloisen Lapin läänin. Pitkistä välimatkoista huolimatta lottatoiminta oli vilkasta, ja järjestön lakkauttamisen aikaan lottapiiriin kuului reilut 2 000 lottaa ja pikkulottaa. Lapin Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Marja-Leena Laitinen taustoitti monipuolisesti Lapin alueen lottahistoriaa, ja tämän päivän perinnetyötä kiinnostuneelle kuulijakunnalle.

Illan musiikista vastasivat kitaristi Ville Mankinen viulisti poikansa kanssa. Kappalevalinnat Evakon laulu, ja Karjalan kunnailla alleviivasivat hienolla tavalla illan teemaa.

Minä sain käyttää Suomen Lottaperinneliiton puheenvuoron tilaisuudessa, ja mielelläni kerroin Lotta Svärd-järjestön merkittävästä roolista yhteiskuntavastuunkantajana niin sodan kuin rauhan aikana. Monissa evakkotarinoissa on kerrottu kuinka lotat tarjosivat ruokaa ja hoivaa nälkäisille ja monin tavoin uupuneille sodan jaloista pakeneville. Tänään julkaistussa kirjassa noita muisteluja on lukuisia. Tuo lottien esimerkillinen toiminta kannustakoon meitä perinnelottia jatkamaan arvokasta lottaperinnetyötä.

Tilaisuuden jälkeen kahvipöydissä käytiin mielenkiintoisia keskusteluja illan aiheeseen liittyen. Järjestäjiltä oli puhutteleva idea tarjota Talvisodan leipää kahvileipänä. Moni kertoi maistavansa tuota perinneleipää ensimmäistä kertaa.

Kiitos Lapin perinnelotat arvokkaan tilaisuuden järjestelyistä.

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneliitto ry

Puheenjohtaja

Varhainen herätys helmikuisena lauantaiaamuna ja junamatka Kouvolan-Tikkurilan-Tampereen kautta Seinäjoelle sujui kuin siivillä vieressä istuneen kanssamatkustajan kanssa keskustellen. Etelä-Pohjanmaan Lottaperinne ry:n puheenjohtaja Paula Sihto odotteli minua rautatieasemalla, ja pian olimmekin historiaa henkivän Suojeluskuntapiirin talon pihassa.

Pitkäaikainen lottaperinnetoimija, Suomen Lottaperinneliiton perustajajäsen nr. 17 Marja-Liisa Haveri-Nieminen toivotti minut ja paikalliset perinneaktiivit tervetulleeksi Lottaperinnepäivään, ja ohjasi Suojeluskunta- ja Lotta Svärd museoon. Tuntui, että historian lehdet havisivat, kun kiipesimme portaat yläkertaan, ja hetkessä ajatukseni siirtyivät 1930 luvulle.

Sain ”tervehtiä” yhdessä museohuoneessa Lotta-Svärd järjestön hallituksen puheenjohtajaa, maineikasta Fanni Luukkosta, rehtoria, vahvaa lottavaikuttajaa lapualaista Hilja Riipistä ja Etelä-Pohjanmaan Lotta Svärd piirin puheenjohtajaa Eeva Laurilaa. Oli epätodellinen olo, kun seisoin lottapuvussa noiden merkittävien lottahahmojen rinnalla. Me tämän päivän perinnelotat jatkamme lottavaikuttajien viitoittamalla tiellä tekemällä näkyväksi ja sanoittamalla tämän päivän kielelle lottajärjestön aatteet ja arvot.

Lotat Hilja Riipinen ja Fanni Luukkonen

Lotta Eeva Laurila

On ollut kulttuuriteko koota arvokas Lotta- ja Suojeluskunta-järjestöjen materiaali omaksi museokseen. Päivän aikataulu ei valitettavasti mahdollistanut syventyä tarkasti laajaan aineistoon. Minulle oli uusi tieto, että eteläpohjalaisilla lotilla on ollut yritys nimeltä Visa Oy, joka valmisti mitä erilaisimpia myyntituotteita visakoivusta. Monenlaista varainhankintaa ovat lotat ja pikkulotat aikanaan tehneet.

Museokierroksen jälkeen kokoonnuimme kauniisti katettujen lounaspöytien ääreen. Nyt tiedän mitä tarkoittaa ”pidetään kuin piispaa pappilassa”. Kylläpä maistui hyvältä muonituslottien pöytiin tarjoilema lounas ja pullakahvit pipariässien kera.

Etelä-Pohjanmaan Lottaperinne ry haki ja sai puolustusministeriöltä avustuksen vuodelle 2025

*Lotta Svärdin Etelä-Pohjanmaan piirin, sisältäen myös Vaasan suomenkielisen Lotta Svärd osaston arkistoaineistojen

 *Etelä-Pohjanmaan huoltosäätiön arkistoaineistojen

*Lottien ylläpitämän Kuortaneen invalidikodin arkistoaineistojen

*Muutamien eteläpohjalaisten Lotta Svärdin paikallisosastojen aineistojen  arkistointiin.

Tuon valtavan työn (35 hyllymetriä mappeja) tehnyt alan ammattilainen Tanja Laukkanen esitteli hankkeen toteutuksen, ja kertoi työn vielä jatkuvan. Arkistolaatikoita on löytynyt lisää, joiden läpikäyminen jatkuu sen jälkeen, kun lisärahoitusta saadaan.

Onneksi punaisen Valpon miehet eivät aikanaan löytäneet etsinnöistä huolimatta noita arvokkaita dokumentteja, vaan aineisto säilyi Suojeluskuntapiirin varaston vintillä, ja on nyt tutkijoiden käytettävissä.

Etelä-Pohjanmaan Suojeluskuntapiirin esikuntarakennusten vihkiäisistä tulee 27.2.2026 kuluneeksi 100 vuotta. Maakunnan lotat osallistuivat aikanaan merkittävällä panoksella rakennushankkeen toteuttamiseen.

Tuon 100 v päivän kunniaksi saimme laskea seppeleet jo muutama päivä etukäteen rakennusten pihapiirissä sijaitseville Suojeluskuntalainen patsaalle, ja Lotta- ja Sotilaspoikareliefille. Olipa arvokas päätös sisältörikkaalle Lottaperinnepäivälle.

Keskellä eduskunnan I varapuhemies Paula Risikko, oikealla E-Pohjanmaan Lottaperinteen puheenjohtaja Paula Sihto, vasemmalla Merja Nieminen

Lämmin kiitos eteläpohjalaiset perinnelotat vieraanvaraisuudestanne ja kodikkaasta perinnepäivästä.

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneliitto ry

puheenjohtaja

Helmikuisen iltapäivän kirkas auringonpaiste kultasi komean keskiaikaisen Hämeenlinnan yli 700 vuotta kestäneen kiviseinän, kun kurvasin linnan naapurissa sijaitsevan museo Militarian parkkipaikalle. Olin sopinut aluksi tapaamisen Hämeenlinnan Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Pirjo Kilipsen kanssa, jonka ystävällisellä ja asiantuntevalla opastuksella sain tutustua laajaan näyttelyaineistoon. Mukana kierroksella oli yhdistyksen viimevuotinen kummi Inkeri Haarla-Kettunen Kuhmoisista. Monenlaisia tarinoita Suomen historiasta oli esillä, ja uutta näyttelyä rakennettiin par’aikaa. Useaan vitriiniin oli kerätty myös Lotta-Svärd järjestön esineistöä, ja dokumentteja.

Pirjo Kilpinen ja Merja Nieminen tutustuvat Lotta-vitriiniin. Kuva Inkeri Haarla-Kettunen

Lottapuvun ja pikkulottapuvun lisäksi harvinainen lottien voimistelupuku. Kuva Inkeri Haarla-Kettunen

Museokierroksen jälkeen siirryttiin Hämeenlinnan entiseen suojeluskuntataloon Hämeen suojaan. Syksyllä 1930 valmistunut rakennus oli aikanaan iso voimanponnistus Suojeluskunta- ja Lotta- Svärd järjestöltä.  Juhlasalin, ja luentosalien lisäksi tiloja oli varattu paikallisen suojeluskunnan ja lottajärjestön käyttöön. Kiinteistöön kuului jopa pistooliampumarata, tykkivaja ja varastotila myös kenttäkeittiölle. Nykyisellään rakennusta käyttävät eri kansalaisjärjestöt, ja Hämeen suojassa kokoontuu Hml Seudun Lottaperinneyhdistys omiin tilaisuuksiinsa, joista nyt oli vuorossa kevätkokous.

Sain luottamuksen toimia ko. kokouksen puheenjohtajana, ja mikäpä oli puhetta johtaessa, kun kokous oli huolellisesti valmisteltu. Puheenjohtaja Pirjo Kilpinen ja vt puheenjohtaja Tinja Sarkanen esittelivät talousarvion, toimintasuunnitelman, sekä edellisvuoden toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen. Kokousesitelmänä kerroin lottapuvun historiasta. Vierailu päättyi herkullisiin täytekakkukahveihin.

Hyvää toimintavuotta toivotan Hämeenlinnan lottaperinnetyötä tekeville.

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneliitto ry

puheenjohtaja

Runebergin päivänä vuonna 2001 kokoontui Salon VPK:n talolle joukko lottia, pikkulottia ja lottahenkisiä naisia perustamaan Salon Seudulle Lottaperinneyhdistystä. Tänään oli aika kokoontua 25 v juhlaan Salon Perinne Pajalle. Tuo veteraanijärjestöjen yhdessä ylläpitämä kokoontumispaikka on aktiivisessa käytössä, ja siellä kokoontuu Salon yhdistyksen lottaperinneväki niin hallituksen kokouksiin, kuin jäsentilaisuuksiinkin.

Suomen lippu ja yhdistyksen lippu, kaunis sinivalkoinen kukkakimppu ja kauniisti katettu kahvipöytä. Olipa juhlan tuntu, kun pihallakin oli nostettu lippu salkoon Runebergin päivän kunniaksi. Tilausuus alkoi hiljaisella hetkellä, jossa muistettiin iäisyyskutsun saaneita yhdistyksen jäseniä. Sotien 1939-1945 Perinneyhdistyksen tervehdyksen toivat puheenjohtaja Ari Alto ja Heikki Vehosalmi. Perinnelotta Nora Haikiolle ojennettiin lotta-ansiomerkki moninaisesta, uutterasta ja kokosydämisestä perinnetyöstä.

Kuva: Anne Järvinen

 Lottaperinneaktiivi Tuula Keskitalo yksi perustajajäsenistä toivotti juhlaväen tervetulleeksi, ja pian täyttyi sali kahvikuppien kilinästä, ja iloisesta puheensorinasta. Herkulliset voileipäkakut ja täytekakku maistuivat, ja voi millä lämmöllä kanttiinilotat kaatoivat kahvia ja juoksuttivat syötävää heille, joiden liikkuminen on jo hankalaa. Meidän lottaäitimme olisivat varmasti ylpeydellä katsoneet Salon perinnelottien sydämellistä toimintaa. Todellista lottahenkeä!

Kuva:Taina Kirves-Järvinen

Sain tuoda tilaisuuteen Suomen Lottaperinneliiton tervehdyksen, ja kertoa lottahistoriaa erityisesti Lotta- Svärd järjestön pukujen ja asujen näkökulmasta. Saimme kuulla monia muistoja ja puheenvuoroja aiheeseen liittyen. Kuulijat pitivät tärkeänä, että historiasta kerrotaan ja tuodaan esille.

Eräs rouva esitteli pikkulotan puvusta tehtyä lapsen esiliinaa. Järjestön lakkauttamisen jälkeen kaikki aineisto olisi pitänyt hävittää, mutta pula kankaista oli kova, ja puretusta lottapuvusta kätevät naiset ompelivat vaatteita lapsille ja itselleen.

Kuva:Merja Nieminen

Perinnepajan yläkerrassa on laaja, monipuolinen Salon Itsenäisyyden Museo, johon sain tutustua museonjohtaja Heikki Vehosalmen johdolla. On uskomatonta mitä kaikkea saadaan aikaan vapaaehtoistyöllä, ja aktiivisuudella. En millään olisi malttanut lähteä museosta, kun joka puolella oli toinen toistaan kiinnostavampia esineitä ja asiakirjoja. Kaikkien Salossa kävijöiden kannattaa käydä tutustumassa todella mielenkiintoiseen museoon. Par’aikaa on rakenteilla, osin jo valmiskin Salon miesten sotatie näyttely. Ideaa kannattaisi kopioida muillekin paikkakunnille. Tuollaisen koosteen avulla on havainnollista kertoa missä veteraanit ovat olleet maata puolustamassa. Miksipä ei samaan yhteyteen voisi koota tietoja myös paikkakunnan lottien roolista niin sotatoimialueella kuin kotirintamallakin?

Kuva:Merja Nieminen

Kotimatkalla ihastelin junan ikkunasta huurteista talvimaisemaa, ja kiitollisuutta tuntien ajattelin sitä kaikkea vapaaehtoistyötä, jota eri puolilla Suomea tehdään.

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneyhdistys ry

puheenjohtaja

Kodikkaaseen Kuopion seurakuntakeskuksen sivusaliin kokoontunut yhdistyksen hallitus kävi ennen jäsentilaisuutta pitämässään kokouksessa läpi tulevan vuosikokouksen asialistaa, ja kevätkauden ohjelmaa. Kuopion yhdistys on yksi ensimmäisistä valtakuntaan perustetuista jäsenyhdistyksistä. Puheenjohtaja Riitta Lampi johdatteli keskustelua ammattimaisella otteella, ja sihteeri Annikki Saastamoinen teki huolelliset muistiinpanot.

Hallituksen kokouksen jälkeen sivusali täyttyi jäsentilaisuuteen tulleista pikkulotista ja perinnelotista. Pullakahvit ovat mitä parhain ”kielenkantojen irrottaja”.  Iloinen puheensorina, kuulumisten vaihto ja päivittely viime päivien ankarista pakkasista oli kuin musiikkia korville. Kyllä Savon murre on kaunista kuultavaa.

Kokousesitelmänä kerroin diaesityksen kera lottapuvun historiasta. Monenlaisten vaiheiden jälkeen tuo kaunis harmaa puku sai lopullisen muotonsa järjestömerkkeineen. Puheenvuoroni kirvoitti kysymyksiä ja lukuisia muistoja lottapukuun ja järjestötunnuksiin liittyen. Yhdistyksen kevätkausi sisältää monenlaisia tapahtumia, joista suurin voimanponnistus on Kuopion torille suunniteltu lottakanttiini samalle päivälle, jolloin on yhdistyksen ”nimikko kuoron, Puijon Laulun mieskuorokonsertti. Mielenkiintoisena historiatietona kerrottakoon, että Suojeluskunnan Laulajain perinteitä jatkamaan perustettiin lokakuussa 1944 mieskuoro, joka sai nimekseen Puijon Laulu. Harjoitukset käynnistyivät jo marraskuussa 1944. Enimmillään kuorossa on ollut 90 laulajaa, nyt 20.

Sisältörikasta toimintakevättä toivotan Kuopion yhdistykselle.

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneliitto ry

puheenjohtaja

Kauniisti katetut kahvipöydät Karhulan seurakuntatalon salissa odottivat paikallisen Tammenlehvän perinneyhdistyksen väkeä jäsentapaamiseen. Hämmästykseni oli suuri, kun pöytään istahti reipas, hieman hengästynyt rouva. Hän kertoi tulleen kiire lähdössä, ja joutuneensa kävelemään tavallista reippaammin. Hämmästykseni johtui siitä, että tuo rouva esittäytyi pian 102v täyttäväksi lotaksi. Lottakomennus oli suuntautunut Suursaareen, jossa hän toimi toimistolottana.

Jäsentilaisuudessa puhuttiin sotatraumojen käsittelystä, johon teemaan johdatti Tunnetietoisuustutkija, runoilija ja luontokuvaaja Ukko Kärkkäinen. Hän esitteli puheenvuoronsa lopuksi mm. taiteilija Inkeri Kärkkäisen ompeleman Auringon pilkkuja teoksen, joka on ommeltu sota-ajan haavakääreistä.

Sota-ajan haavakääreistä ommeltu teos.

Kuvassa vasemmalla pikkulotta Eila Ylönen 93v ja oikealla lotta Eeva Rosenberg pian 102v.

Itse sain kertoa suomalaisten naisten ja erityisesti lottien roolista yhteiskuntavastuunkantajina, ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentajina, sekä ennen sotia, että sotien jälkeen jälleenrakennettavassa Suomessa. Lotta-Svärd järjestön työpanos ja merkittävä rooli sotien 1939 – 1945 melskeissä herätti keskustelua, ja hämmästystä.

Tilaisuuden järjestäjä, osaston puheenjohtaja Pekka Heikkilä kiitti lottaperinnetyössä mukana olevia merkityksellisestä ja arvokkaasta työstä. Koen liiton puheenjohtajana hyödylliseksi tavata eri vapaaehtoisia maanpuolustusjärjestöjen väkeä, ja saada esitellä perinnetyötä ja lottahistoriaa.

Merja Nieminen

puheenjohtaja

Suomen Lottaperinneliitto ry