Hyväilevä kesätuuli, auringon säteiden leikki Hirvijärven aalloilla, ja hulmuava siniristilippu. Hienompaa tunnelmaa ja miljöötä kesäiseen lotta-aiheiseen tilaisuuteen ei voisi toivoa.
Pohjalaiset sanovat, että ”mitä meillä ei ole, se teherähän itte”. Hirvijärvi on tekojärvi, yksi valtakunnan suurimmista, ja on aikanaan rakennettu ehkäisemään alapuolisten alueiden suurtulvia. Pohjalaisittain sanottuna ”kökkätyönä” (talkootyönä) kauniille mäntykankaalle järven rantaan rakennetulle veteraanimajalle kokoontui iso joukko isänmaallista väkeä viettämään lotta-aiheista kesäjuhlaa.
Sydänmaankylien pelimanniporukka soitteli tuttuja sota-ajan lauluja ennen tilaisuuden alkua. Kansanmusiikkiyhtye Hyrrän pelimannit ilahduttivat myös soitollaan juhlayleisöä. Polskat ja valssit sopivat mainosti kesäiseen tunnelmaan.
Sotien 1939 – 1945 Lapuan perinneyhdistyksen puheenjohtaja Raimo Luomanen kertoi alkusanoissaan paikallisesta veteraanityöstä ja tulevaisuuden suuntaviivoista. Veteraanikuoro juhlisti tilaisuutta tilaisuuden henkeen sopivilla lauluilla.
Juhlapuheessani kerroin lottajärjestön ”tarinan”, jonka tarinan soisin tulevan tutuksi mahdollisimman monelle kaikkialla Suomessa. Lottien tarinaa emme saa unohtaa.
Lapualla on vielä elossa 13 pikkulottaa, joista 4 oli jaksanut tulla mukaan tilaisuuteen. Yksi heistä, entinen lapualainen kunnallispoliitikko, herastuomari Anna-Liisa Leikola 90v. kertoi mielenkiintoisia muistoja pikkulotta-ajoista. Leena Qvick oli koonnut tietoa Lapuan pikkulottatoiminnasta, ja Leenan puheenvuoronsa päätteeksi ojensimme pikkulotille punaiset ruusut.
Etelä-Pohjanmaan Lottaperinteen puheenjohtaja Paula Sihto kiitti juhlatoimikuntaa arvokkaan juhlan järjestelyistä. Saman yhdistyksen hallituksen jäsen, museoneuvos Marja-Liisa Haveri-Nieminen kutsui lapualaisia mukaan lottaperinnetoimintaan.
Rovasti Pentti Lemettinen muisteli hartauspuheessaan kolmea lottaa, joilla kaikilla on ollut suuri merkitys hänen elämänsä kulkuun.
Komeasti kajahti Maamme laulu tilaisuuden päättyessä.