Haminassa, Wanhan Veteraanin museon kokoustilassa sain tavata yhdistyskummin ominaisuudessa paikallisen perinneyhdistyksen perinnelottia ja Kotkan seudun Tammenlehvän perinneyhdistyksen väkeä. Minua aina hämmästyttää kuinka pirteitä ja elämäniloisia jo yli 95 v pikkulotat ovatkaan. Kaksi reipasta paikallista pikkulottaa oli nytkin mukana jäsentapaamisessa.

Wanhan Veteraanin museolle on suunniteltu ensi vuodelle Pikku lotta, ja Sotilaspoika-teemainen näyttely. Tuon aiheen tiimoilta minua oli pyydetty jo ennakkoon puhumaan Lotta Svärd järjestön tyttötyöstä, siis pikkulotta / lottatyttötoiminnasta. Etelä-Kymenlaaksossa oli järjestön lakkautusvaiheessa lähes 5000 lottaa, joten toiminta on ollut hyvin vilkasta, ja tavoitteellista.

 Kotkalaiset lotathan olivat ”tottelemattomia”, kun he siirtyivät ”maan alle” järjestön virallisen lakkauttamisen jälkeen. Lotat ja pikkulotat kokoontuivat milloin kenenkin ”nimipäiville”, ja Lotan päivänä 12.5 kokoonnuttiin ”salaisesti” aina vuoteen 1991 asti, jolloin vaikenemisen vuodet päättyivät. Vielä tämän vuoden Lotan päivänä tuonne nimipäiville oli jaksanut tulla neljä entistä järjestön jäsentä,

Yhdistyskummitoiminta koetaan tärkeäksi. Jäsenten mielestä on hyvä, että tieto liikkuu liiton hallinnon ja kentän välillä luontevasti. Kynnys on matala molemmin puolin ottaa yhteyttä, ja tässä tapaamisessa jo sovittiin viimeistään vuodenvaihteen jälkeen uusi” kummitädin vierailu kummilasten luokse”.

Mereltä puhaltanut poikkeuksellisen lämmin länsituuli hulmutti Suomen lippua maailman korkeimmassa tangossa. Jo pitkästä matkasta tuo lippu tervehti Haminaan tulijaa, ja samoin hyvästeli sieltä lähtijän. Mikä parasta, tuon komean lipun värit ovat sinivalkoiset.

Merja Nieminen

Suomen Lottaperinneliiton puheenjohtaja

Kymen Seudun Lottaperinneyhdistyksen yhdistyskummi