Hyvä lottaperinneväki

Lotan päivänä 12.5 paljastettiin Pohjois-Pohjanmaalla, Limingassa kuvanveistäjä Nina Sailon 1985 Lappeenrantaan veistämästä Lottapatsaasta pronssiin valettu näköispatsas. Patsastoimikunnan puheenjohtaja totesi tervehdyspuheessaan, että

lottapatsas ei ole vain patsas kivestä ja pronssista – se on kunnianosoitus suomalaisille naisille, työlle, velvollisuudentunnolle ja hiljaiselle rohkeudelle.

Me perinneväki voimme ylpeästi todeta, että nuo lottapatsasta kuvaavat termit sopivat mitä parhaiten kuvaamaan myös tätä tekemäämme perinnetyötä. Olemme rohkeita lotta-aatteen esillä pitäjiä, teemme velvollisuudentuntoisesti pienimmätkin palvelutehtävät kukin omalla kohdallamme, ja kunnioituksemme lottia ja suomalaisia naisia kohtaan näkyy kaikessa tekemässämme perinnetyössä.

On ollut iloa saada olla mukana alkuvuonna lukuisissa yhdistysten järjestämissä lottatapaamisissa, juhlissa ja arjen kohtaamisissa eri puolilla Suomea. Pidän tärkeänä, että meillä on aktiivinen, avoin vuoropuhelu ja mutkaton yhteistyö niin puheenjohtajan, pääsihteerin, liiton hallituksen ja yhdistyskentän välillä.

Kiitän teitä kaikkia yhdessä ja jokaista erikseen kevätkaudella antamastanne arvokkaasta panoksestanne perinnetyössä. Tuo työmäärä, jota ilolla ja antaumuksella teemme, on merkittävä. Lokakuussa saamme kokoontua toivottavasti runsaslukuisella joukolla Kouvolaan Suomen Lottaperinneliiton liittokokoukseen. Kootkaamme yhdistyksistä väkeä samoihin kyyteihin, ja luokaamme perinneväen yhteisöllisyyttä ja lottahenkeä lisäävä, muistorikas lottaperinneviikonloppu.

Kesä on alkamassa, ja pian saamme taas yhtyä Suvivirteen, jonka säkeen myötä toivotan teille mitä parhainta kesää ja vointia. ”Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks’ luopi, sen kutsuu elohon.”

Lottahengessä

Merja Nieminen
puheenjohtaja

Suomen Lottaperinneliitto ry

Kotipuutarhan omenapuu säilyi aikanaan hengissä mm. talvisodan hirmupakkasissa, on siis VANHA. En tiedä kuinka vanha puu oli 1939 vuonna? Tuo vanhuskin kukkii uskomattoman valtavasti tänä keväänä.

Hyvä lottaperinneväki

”Helmikuussa helpottaa, maaliskuu maata näyttää”, totesi vanha kansa. Nuo luonnonmerkkejä tarkasti seuranneet sukupolvet tuskin tarkoittivat sitä, että maaliskuun viimeisellä viikolla alkaa Koillismaan eteläpuolinen Suomi olla lumeton. Monenlaisten muutosten keskellä elämme. Uutiset sodista, ja jo muutaman kymmenen kilometrin päässä rajoiltamme tapahtuvat drooni-hyökkäykset pakottavat miettimään varautumista, ja omaa roolia kokonaisturvallisuuden toteuttajana. Onko poikkeustilan tullen kotona käteistä rahaa, vettä, kuivamuonaa ja patteriradio? Ei ole ”sotaintoilua” meidän jokaisen varautua, ja samalla toivoa, että koskaan ei tuo varautumisvalmistelu realisoidu todeksi.

Niin liitossa, kuin yhdistyksissäkin on menossa vuosikokouskausi. Katsotaan mennyttä talouden ja toiminnan näkökulmasta, sekä valmistellaan ja toteutetaan toimintasuunnitelmien moninaisia tapahtumia. Lottien ja pikkulottien HFV-kurssit ja lottakerhot kokoavat kunniakansalaiset, tukihenkilöt, ja yhdistysten vastuuhenkilöt yhteen Lotta Svärd Säätiön rahallisen panostuksen turvin. Juhlat, jäsentilaisuudet, retket, ja varainhankinta-tempaukset ovat mitä parhainta perinnetyötä. Meidän liiton pienissä työryhmissä pohdimme ja toteutammekin nuorten aktivointia, viestinnän tehostamista, koulutusasioita ja perinnemateriaalin keruuta ja luettelointia.

Lämmin kiitos hyvä perinneväki vahvasta sitoutumisestanne lottaperinnetyöhön. Teidän rinnallanne on puheenjohtajana antoisaa työskennellä.

Hyvää Pääsiäisaikaa, ja kevättä. Pääsiäisen sanoma on totta tänäkin vuonna…

Hyvä lottaperinneväki

Saamme yhdessä aloittaa Suomen Lottaperinneliiton 34. toimintavuoden. Tehtävä perinnetyö on välittämistä, yhteiskuntavastuunkantamista ja yhteisöllisyyttä. Uutiset maailmalta antavat viestin siitä, että turvallisuus ei ole itsestäänselvyys. Tästä syystä vapaaehtoinen maanpuolustustyö on entistä tärkeämpää, ja meidän panoksemme näkyy lujana luottamuksena siihen, että Suomi kestää myös vaikeina aikoina. Maanpuolustus ei ole vain poikkeusoloihin varautumista. Se on huolenpitoa, osaamista, kriisinsietokykyä ja itseltään vaatimista.

Tammikuu on alussa, ja lottaperinnetyö niin liittotasolla, kuin siellä yhdistyksissäkin on alkamassa vauhdikkaasti. Ensimmäiset hallitusten kokoukset ovat ovella, tilinpäätösten laatiminen on menossa, ja viime vuoden toimintakertomuksia laaditaan niin liitossa, kuin yhdistyksissäkin. On ilo saada olla mukana yhtenä lenkkinä perinnetyötä tekevien joukossa. Saamme ammentaa toimintaamme arvokasta sisältöä Lotta Svärd järjestön monivaiheisesta historiasta, ja naisten uupumattomasta työstä niin sodan kuin rauhan vuosina. Me perinnelotat olemme tämän päivän yhteiskuntavastuun kantajia.

Suomen Lottaperinneliiton valtakunnallisille Neuvottelupäiville Helsinkiin kokoonnumme pian. Käymme tilaisuudessa läpi toiminnan keskeiset linjaukset, jotka kaikki tukevat kaksi vuotta sitten laadittua strategiaa. Pyrimme aktiivisesti rakentamaan vahvaa yhteisöllisyyttä liiton ja kentän välille. Yhdessä olemme vahva toimija, ja Suomen Lottaperinneliitto on tärkeä osatekijä valtakunnallisessa naisten vapaaehtoisessa maanpuolustuskentässä.

Toivotan teille kaikille lottaperinnetyössä mukana oleville toimeliasta toimintavuotta. Tekemällä vahvaa yhteistyötä kaikilla perinnetyön sektoreilla jatkamme Lotta Svärd järjestön esimerkillistä ja menestyksellistä toimintatapaa. Lottien tarinaa emme saa, emmekä halua unohtaa.

Toivotan teille kaikille lottaperinneystävät
Menestyksellistä lottaperinnevuotta 2026.

Hyvät lottaperinteen ystävät lähellä ja kaukana.

Luonto on riisunut kesäasun ja pukenut ylleen myöhäsyksyn harmauden. Ei nipistele pakkanen poskipäitä, ei valaise lumi joulukuista maisemaa. Vanha kansa totesi, että Simo siltoja tekevi, Martti maita vahvistavi ja Antti aisoilla ajavi. Taitaa ilmaston muutos edetä sellaisella vauhdilla, että nykypolvi ei enää tunnista tuota lorua sääolosuhteiden osalta omakseen.

Kulunut toimintavuosi on ollut 33. lottaperinnevuosi. Puheenjohtajana on ollut ilo saada tavata maakuntamatkoilla paikallisten yhdistysten perinneväkeä mitä moninaisemmissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Kaikki noita kohtaamisia yhdistää lämminhenkinen yhdessäolo, valoisa ja lottahenkinen ilmapiiri. Asetin itselleni tavoitteeksi vierailla jokaisessa paikallisyhdistyksessä pj kauteni aikana. Olen pitänyt lujasti kiinni tuosta tavoitteesta. Haluan ylläpitää aktiivista vuoropuhelua liiton ja kentän välillä. Liitto on jäsenyhdistyksiä varten, ei päinvastoin.

Toimintavuosi on pitänyt sisällään kaikkia kolmea perinnetyön keskeisintä tavoitetta, jotka tavoitteet ovat hienolla tavalla sanoitettu Veteraanin iltahuuto laulussa. Hoivatkaa, kertokaa ja muistakaa. Lottien ja pikkulottien henkisen ja fyysisen vireyttämisen kurssit ja heille järjestettävät lottakerhot ovat mitä parhaassa mielessä hoivaamista. Yhdistysten jäsentapaamisissa kerrotaan ja muistetaan, muistutetaan Lotta Svärd järjestön vahvasta roolista maamme historiassa. Perinteen siirtäminen sukupolville, joilla ei enää ole henkilökohtaista liittymäpintaa äitien, tätien ja mummien kautta järjestöön, on keskeistä. Tuota perinteen siirtämistä saamme tehdä yhdessä muiden maanpuolustusjärjestöjen kanssa kukin oman järjestönsä toiminnan keskeisimpien tavoitteiden mukaisesti. Lottien tarina on tarina, jota emme saa, emmekä halua unohtaa. Nuo tarinat ovat kiehtovia, puhuttelevia ja opettavia.

Kiitän lämpimästi teitä kaikkia perinnelottaystäviä, jotka kokosydämisesti ja pyyteettömästi olette taas tänäkin vuonna tehneet vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Sen työn arvo kasvaa korkoa, ja tämä vahvan arvopohjan sisältämä lottaperinnetyö on merkityksellistä, ja antaa paljon.

Toivotan teille kaikille lottaperinneystävät

Hyvää, siunattua joulua ja menestyksellistä lottaperinnevuotta 2026.

Suomen Lottaperinneliiton 33. liittokokous järjestettiin 10. – 12.10.2025 Lottaperinne Pori ry:n perinnelottien toimiessa viikonlopun tapahtumien järjestelyistä vastaavina emäntinä. Kiitos Pori. Onnistuitte järjestelyissä erinomaisesti.

Kansalliskirjailija Aleksis Kiven päivänä perjantaina 10.10 saimme tutustua ohjatusti Porin ja sen lähiympäristön kohteisiin. Yhteislaulutilaisuus avasi perinnelottien äänet, ja oli kodikas ”laskeutuminen” viikonlopun tapahtumiin.

Lauantaina pidetyssä liittokokouksessa saimme mahdollisuuden tarkastella mennyttä tilikautta, ja kääntää katseet tulevan vuoden toimintoihin. Lapin Lottaperinneyhdistys palkittiin Vuoden Teko tunnustuksella lottakerhotoiminnan saattamisesta valtakunnalliseksi toiminnaksi. Viikonloppu jatkui Laivaston soittokunnan konsertilla ja Porin kaupungin vieraanvaraisella vastaanotolla.

Saimme tuossa iltatilaisuudessa kuulla liittokokousviikonlopun tapahtumissa aktiivisesti mukana olleen 2024 Vuoden Lotaksi valitun 101 vuotiaan lotta Eva Lintusen puheenvuoron. ” Olen huomannut, että lottahenki ei koskaan häviä. Rakkaus ei koskaan sammu. Tulesta jää aina hiillos, ja kun hiillokseen puhaltaa tuli syttyy uudelleen. Näinä päivinä kanssanne, olen saanut huomata, kuinka tuo liekki taas syttyy.”

Sunnuntaiaamuna Keski-Porin kirkko täyttyi juhlamessuun osallistuvista perinnelotista ja seurakuntalaisista. Narvan marssin juhlavien sävelten tahdissa saimme viedä havuseppeleen sankariristin juurelle, ja 95v pikkulotta laski valkoisen ruusukimpun sodassa menehtyneen lotan hautakummulle.

Perinnejuhla oli arvokas ja lottaperinnetyötä vahvasti alleviivaava. Tohtori Jenni Haukio, Lottaperinne Pori ry:n kunniajäsen perään kuulutti juhlapuheessaan yhdessä tekemisen henkeä, vapautta tuntea isänmaanrakkautta, ja tahtoa suojella sitä, mitä on sukupolvien ketjussa vaalittu ja varjeltu.

Ensi vuonna me lottaperinneväki kokoonnumme Kouvolassa. Siihen saakka jatkamme meille merkityksellistä ja rakasta lottaperinnetyötä eri puolilla Suomea.

Hyvää syyskautta teille kaikille perinnetyössä mukana oleville.

Lottalippu korkealla

Merja Nieminen

puheenjohtaja