Siniristiliput liehuivat komeasti aurinkoisessa kevätaamussa kansallisen veteraanipäivän kunniaksi Hämeenlinnassa. Ääriään myöten täyteen kirkkoon kokoontunut juhlaväki sai kuulla kenttäpiispa Asikaisen saarnatekstin aluksi toivotuksen Rauha teille. Rauhanviesti oli tämän vuotisen veteraanijuhlan teemana ja pääsiäisen jälkeisen sunnuntain teksti alleviivasi tuota rauha-asiaa.
Teema kunnioittaa sukupolvien välistä lupausta ja luottamusta, ja rauhanviesti siirtyy katkeamatta eteenpäin sukupolvelta toiselle. Itsenäisyydestä lähtien sukupolvet ovat kantaneet Suomea läpi kohtalokkaiden sotavuosien, kansallisen eheytymisen ja nykyisen hyvinvointivaltion luomisen. Taakka on historian saatossa käynyt raskaaksi, ei ainoastaan sotaa käyville miehille ja heitä siellä tukeneille naisille vaan myös kotirintamaa kannatteleville naisille ja lapsille. Näitä koettelemuksia me rauhasta nauttineet emme voi koskaan täysin ymmärtää.
Verkatehtaan auditorion kutsuvierastilaisuus televisioitiin, ja näin juhlavan tilaisuuden Rauhanviestin sanoma ulottui myös kotikatsomoihin. Tasavallan presidentti Aleksander Stubb oli ehtinyt Roomasta, paavi Franciscuksen hautajaistilaisuudesta Hämeenlinnaan, ja piti painokkaan juhlapuheen, korostaen kiitollisuutta veteraanipolvea ja sotasukupolvia kohtaan. Kaartin soittokunta, Aurora-kuoro ja baritoni Valtteri Torikka vastasivat juhlan musiikista.
Sosiaalineuvos Venni Maunulan 100v tervehdyspuhe liikutti kuulijakuntaa, ja antoi vahvan viestin meille kaikille, siitä mitä tuloksia pienenkin kansan yhtenäisyys, ja yhteiskuntavastuun tinkimätön kantaminen voivat tuottaa.
Juhlasalin penkeille oli ennen tilaisuuden alkua jaettu valkoisia kirjekuoria, joista jokaisesta löytyi hämeenlinnalaisten koululaisten omin käsin kirjoittamia Rauhan viestejä. Omalla tuolillani oli koululaisen käsialalla kirjoitettu rauhan viesti, joka olkoon hyvä ja samalla vaativa viesti meille kaikille. ”RAUHA MAAN PÄÄLLÄ EI TOTEUDU ITSESTÄÄN, VAAN SEN HYVÄKSI TULEE TOIMIA JA NÄHDÄ VAIVAA”
Rauha vaatii tekoja meiltä kaikilta jokaisena päivänä. Se ei ole vain sana juhlapuheissa, se on pieniä tekoja arjessa, joihin meistä jokainen pystyy. Tänäänkin ja huomenna.
Merja Nieminen Suomen Lottaperinneliitto ry puheenjohtaja
Monimuotoista ja mielenkiintoista on perinnetyö eri puolilla Suomea. Sen havaitsin, kun sain kutsun Kiuruveden Lottaperinneyhdistyksen pääsiäisviikon keskiviikkona pidettyyn jäsentilaisuuteen. Kutsussa pyydettiin saapumaan Kiuruveden ortodoksiseen Pyhän Nikolaoksen kirkkoon, jossa tilaisuus alkaisi.
Kirkon ikkunoista kirkkosaliin paistanut aurinko valaisi kymmenet ikonit, ja seinämaalaukset, ja hiiren hiljaa me läsnäolijat kuuntelimme, kun teologian tohtori Pasi Hyytiäinen esitteli tuota kaunista kirkkoa ja sen mielenkiintoista historiaa. Kiuruvedelle sodan jälkeen luovutetuilta alueilta muuttaneet olivat rajakarjalaisia evakkoja pääasiassa Soanlahdesta ja Suistamolta, joissa pitäjissä ortodoksisuus oli hyvin yleistä. Siitä syystä ortodoksisuus ja ortodoksinen kirkko ovat olleet ja ovat näkyvä osa kiuruvetistä elämänmuotoa. Esittelyhetken päätteeksi hiljennyimme vielä yhdessä ortodoksiseen hartaushetkeen.
Seurakunnan tarjoamilla kirkkokahveilla oli nautinnollista kuulla ”levveetä” yläsavonmurretta, ja nauttia herkullisia munavoikarjalanpiirakoita. Jäsentapaamisessa oli mukana perinnelottien lisäksi vielä kuusi pikkulottaa. Reippaita, elämäniloisia ikäihmisiä, joilla nauru oli herkässä. Kerhohetken aluksi kuulimme yhdistyksen puheenjohtaja Sirkka Rädyn tervetulotoivotukset, ja yhdistyksen rahastonhoitaja Helena Juntusen historiikkipuheenvuoron Kiuruveden yhdistyksen toiminnasta.
Lottaperinneliiton kuulumiset ja terveiset sain kertoa salin täyteiselle yleisölle. Kahvihetken jälkeen siirryimme Ravintola Peltohovin Perttuli-saliin, jossa Rukajärven historiikkityöryhmän puheenjohtaja Tenho Tikkanen esitteli Rukajärvikeskusta ja Rukajärven suunnan sotatapahtumia. Tilaisuuden musiikista vastasivat Raimo Jokisalmi ja Jarmo Muiniekka. Monipuolinen ja antoisa jäsentapaaminen päättyi herkulliseen lounaaseen.
Lounaspöydässä istuin Suistamolta evakkoon kaksi kertaa lähteneen pikkulotan vieressä. Oli puhuttelevaa kuulla muistoja evakkomatkalta ja elämästä uudella kotipaikkakunnalla Kiuruvedellä.
Syvä kiitollisuus ja arvostus Kiuruvedellä tehtävää lottaperinnetyötä kohtaan olivat päällimmäinen tunne, kun lähdin aurinkoisessa kevätsäässä kotimatkalle. Tämä ajatus 68 vuoden takaa alleviivaa karjalan kansan tuntoja myös tänään.
Monesti olemme jättäneet Karjalan, monesti on Herra palauttanut Siionin kansan. Edelleen meidän on vaalittava karjalaisuutta ja uskottava synnyinseudun tulevaisuuteen – rukousten lapsi ei voi joutua hukkaan.” (Aleksanteri Ryttyläinen )
Kiuruveden yhdistyksen puheenjohtaja Sirkka Räty (oikealla) ja sihteeri Kaija Räihä ojentavat historiikkiteoksen Kiuruveden Pikkulotista.
Merja Nieminen Suomen Lottaperinneliitto ry puheenjohtaja
Pohjois-Pohjanmaan Lottaperinneyhdistyksen ensimmäinen lottailta.
Suomen Lottaperinneliitto sai tammikuussa 2025 uuden jäsenyhdistyksen, kun Pohjois-Pohjanmaalle perustettiin lottaperinneyhdistys. Tuo uusi yhdistys toimii laajalla alueella, ja hallituksessakin on edustus kuudesta eri kunnasta. Oli ilo saada olla kertomassa Limingan Lakeus-talon kokoushuoneeseen kokoontuneelle väelle tämän päivän lottaperinnetyöstä, ja siitä Lotta Svärd järjestön perinnöstä, jolle perinnetyömme rakentuu.
Oulun Suojeluskunta ja Lotta Svärd piirin perinnekillan edustaja kertoi puheenvuorossaan olevansa kiitollinen uuden yhdistyksen toiminnan aloittamisesta, ja siitä kuinka tärkeää on pitää esillä lottajärjestön historiaa.
Limingassa on vireillä lottapatsashanke, josta hankkeesta saimme kattavan selvityksen. Kyseessä on näköispatsas, siis samanlainen, kuin Tuusulan lottamuseolla ja Lappeenrannassa. Paljastustilaisuus on 12.5.2026.
Pohjois-Pohjanmaan Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Mari Viljas esitteli kevään toimintasuunnitelman, ja mm. näkkileipäkurssi oli ohjelmassa kevättalvella. Seppo Liimatainen on ollut tapansa mukaisesti aktiivinen ja oma-aloitteinen uuden yhdistyksen kotisivu- ja jäsenrekisterin laadinnassa, ja puheenjohtaja ilolla esittelikin tuoreita kotisivuja.
Yhdistyskummi Marja-Leena Laitinen toimii uuden yhdistyksen tukihenkilönä, ja lupasi valoisassa puheenvuorossaan auttaa kaikin mahdollisin tavoin yhdistyksen ensiaskeleissa.
Toivotamme Pohjois-Pohjanmaan Lottaperinneyhdistyksen lämpimästi tervetulleeksi lottaperinneyhdistysten perheeseen.
Merja Nieminen Suomen Lottaperinneliitto ry puheenjohtaja
Talvisodan päättymisen 85v juhlallisuudet Kajaanissa 13.3.2025
Kainuulaiset maanpuolustusjärjestöt olivat järjestäneet vahvan muistijäljen jättäneen tapahtumakokonaisuuden talvisodan päättymisen 85v päivän muistoksi.
Isolla kutsuvierasjoukolla kokoonnuimme Kainuun ammattiopiston Seppälän kampukselle, jossa Impilinna nimisessä rakennuksessa toimi talvisodan ajan kenraalimajuri W.E. Tuompon johtama Pohjois-Suomen ryhmän esikunta. Tuolta Impilinnasta johdettiin talvisodan sotatoimia Kuhmo – Petsamo välisellä alueella. Kuulimme Kainuun rajavartiolaitoksen edustajien mielenkiintoiset alustukset viestiyhteyksien hoidosta ilman nykyaikaisia tiedonvälitysvälineitä, ja siitä, kuinka talvisodan ankaria puolustustaisteluita johdettiin.
Kajaanin kirkon kirkkopihalla suoritettiin Kainuun Prikaatin johdolla juhlallinen seppeleenlasku, ja talvisodassa kaatuneiden sotilaiden ja lottien haudoille kynttilöiden sytytys. Kajaanin mieslaulajien Oi kallis Suomen maa -laulu kirkkaassa maaliskuisessa illassa puhutteli väkevästi paikalla ollutta isoa yleisöjoukkoa. Tuo juhlava ja koskettava tilaisuus päättyi Finlandia – hymniin.
Päivän juhlallisuudet huipentuivat Kajaanin Monitoimitalolla pidettyyn pääjuhlaan. Kainuun kansan isänmaanrakkaus ja vahva maanpuolustushenki olivat näkyvästi esillä illan ohjelmassa. Monipuolinen musiikki, Sotilaspoikien perinneliitto ry:n pj. Juhani Mannisen juhlapuhe, sekä Kaatuneiden Omaisten liitto ry:n ja Suomen Lottaperinneliitto ry:n puheenjohtajien tervehdyspuheet alleviivasivat suomalaisten syvää kiitollisuutta veteraanipolven uhrauksista ja periksiantamattomasta yhteiskuntavastuun kantamisesta talvisodan aikana.
Maamme laulun jälkeen salista poistuvaa, sotilaiden kantamaa sinivalkoista Suomen lippua seurasi lähes 500 henkinen yleisö hiiren hiljaa seisten.
”Vapaa on ja itsenäinen maamme. Se on sitä vuoksi suuren urheuden. Nöyrin mielin lippuun katsokaamme. Kiitos, se on sinivalkoinen.”
Merja Nieminen Suomen Lottaperinneliitto ry puheenjohtaja
Lauantaina jatkettiin Lottatyön perinne elää ajassa- teemalla. Perinneyhdistysten puheenjohtajat ja sihteerit kokoontuivat vuosittaiseen neuvottelupäivään, neuvottelupäivään, joka oli tärkeä käytännön toiminnan koulutuspäivä jo Lotta Svärd järjestön aikana.
Päivän aluksi kiitimme liiton hallitusvastuusta pois jääneitä. Liiton varapuheenjohtaja Marjatta Nykäselle Kouvolan yhdistyksestä luovutettiin liiton pienoislippu, Uudenmaan yhdistyksen Kristiina Kokolle, ja Kuopion yhdistyksen Annikki Saastamoiselle liiton standaarit.
Päivän aikana kävimme läpi keskeiset vuoden 2025 tavoitteet, ja sovimme käytännön toimintatavoista. Jatkamme edelleen lottien ja pikkulottien lottakerho, ja kuntoutustoimintaa Lotta Svärd Säätiön tukemana. Hallituksen jäsenillä on kullakin muutama kummiyhdistys, ja kummitoiminnalla haluamme jakaa hyviä eri yhdistysten käytäntöjä, ja tukea tarvittaessa yhdistystä käytännön toiminnassa.
Perinnemateriaalin kartoitus on käynnissä, liiton pukutyöryhmä toimii aktiivisesti, jäsenrekisteri-, kotisivu-, ja arjenturvallisuuskoulutukset jatkuvat tänäkin vuonna. Kuulimme katsauksen liiton taloustilanteesta, samoin tilannekatsauksen kesäkuussa järjestettävästä Sotahistoriallisesta matkasta Länsi-Lappiin. Suomen Lottaperinneliiton liittokokous järjestetään lokakuun toisena viikonloppuna Porissa. Tavoitteena on kokoontua jo perjantaina kulttuuripäivään, jatkaa lauantaina virallisella liittokokouksella, ja sunnuntaina hiljentyä Keski- Porin kirkkoon juhlajumalanpalvelukseen ja pääjuhlaan.
Meille on tulossa vilkas ja aktiivinen lottaperinnevuosi. Jo tässä vaiheessa toivotamme tervetulleeksi 28.1.2025 perustetun Pohjois-Pohjanmaan lottaperinneyhdistyksen mukaan liiton toimintaan.
Valoisaa talvisydäntä ja kevättalvea lottaperinneväelle ympäri Suomea.
Suomen Lottaperinneliiton puheenjohtajien käätyjenvaihtotilaisuus perjantaina kokosi Helsinkiin Maanpuolustusjärjestön talon kokoustiloihin ison joukon yhteistyökumppaneita yhteiskunnan eri aloilta. Kolme vuotta liittoa luotsannut Maija Fredrikson luovutti liiton hallituksen puheenjohtajan nuijan ja kaulakäädyt vuoden alussa aloittaneelle Merja Niemiselle. Iloinen puheensorina täytti huoneiston, kun Sotilaskotisisarten tarjoamien kahvien ja pienen purtavan lomassa oli mainio tilaisuus vaihtaa kuulumisia ja tuoreimpia uutisia.
Suomen Lottaperinneliitto ry järjesti muistotilaisuuden kutsuvieraille.
Lotta Svärd järjestön lakkauttamisesta oli 23.11.2024 kulunut 80 vuotta. Lotta Svärd järjestöstä, jolle ei löydy vertaa koko maailmasta, kehittyi vuosien 1921–1944 aikana Suomen kaikkien aikojen suurin naisjärjestö. Lakkautus koski kaikkiaan 242 000 lottaa ja pikkulottaa. Muistotilaisuus oli 23.11.2024 Smolnassa, Eteläesplanadi 6, Helsinki.
Muistotilaisuus on katsottavissa live -tallenteesta.
Suomen Lottaperinneliiton liittokokousta ja perinnepäivää vietettiin Lahdessa 5.-6.10.2024.
Liittokokouksen alussa palkittiin Vuoden Teko -palkinto 2023. Se myönnettiin Lottaperinne-yhdistys Kiuruvesi ry:lle Projektina: “Silmä kirkas, sydän puhdas, harmaa puku yllä” valokuvanäyttelyä ja kahden lotan ja 20 pikkulotan tarinan julkaisua kirjaksi. Projektin kesto: Toukokuu 2023-30.6.2024
Tavoitteenamme on ollut kunnianosoitus lottien ja pikkulottien työlle, perinteen siirto nuorisolle ja Suomen lähihistorian ja lottatyön tunnetuksi tekeminen. Tämän projektin aikana mukana olleista lotista yksi ja pikkulotista kolme nukkui pois. Nyt oli siis viimeiset hetket saada talteen nämä sodan kokeneen sukupolven kokemukset.
Puheenjohtaja Maija Fredrikson on juuri ojentanut kunniakirjan Lottaperinne-yhdistys Kiuruvesi ry:n edustajille, jotka kiittelevät 500 € suuruisesta palkinnosta
Liittokokouksen puheenjohtajaksi kutsuttiin Paula Kurki-Suonio Lahden Seudun Lottaperinneyhdistyksestä, joka johdatteli kokouksen työjärjestyksen mukaisesti läpi.
Kokouksen tärkein asia oli Suomen Lottaperinneliiton puheenjohtajan valinta. Puheejohtajana ollut Maija Fredrikson ei ollut käytettävissä uudelle puheenjohtajakaudelle. Kokous päätti yksimielisesti valita uudeksi puheenjohtajaksi kaudelle 2025 – 2027 Kouvolan Seudun Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtajan Merja Niemisen.
Iltajuhlaa vietimme hotelli Green Starissa seurustelun, musiikin ja hyvän ruoan parissa. Esiintyjinä olivat Ari Mannelin laulu ja Arja Häkkä piano.
Sunnuntaiaamu alkoi tutustumisella Hollolan kirkon hautausmaan muistomerkkiin ja kirkon historiaan.
Perinnejuhla vietettiin Green Star hotellissa monipuolisen ohjelman mukaan.
Lahden Seudun Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Rajala Hilkka aloitti perinnejuhlan. Musiikki Ari Mannelin laulu ja Aija Häkkä piano.
Mikkelin hiippakunnan piispa Mari Parkkinen toi hiippakunnan tervehdyksen. Juhlapuhujana oli kenraali Timo Kivinen.
Lahden Seudun Lottaperinneyhdistys ry:n perustajajäsen ja Naisten Valmiusliitotto ry:n toiminnanjohtaja Pia Lindell puhe. Päätössanat lausui puheenjohtaja Maija Fredrikson.
Nastolan Pikkupelimannit esittivät hauskan ja mukaansa tempaavan musiikkituokion, joka jäi lähtemättömästi mieleen.
Suomen Lottaperinneliiton liittokokousta ja perinnepäivää vietettiin Hämeenlinnassa 7.-8.10.2023.
Juhlaviikonlopun teemana oli ”Lottien jalanjäljissä” Hämeenlinnan seudulla. Lotta Svärd -järjestön rooli ja Lottien työ oli merkittävä 1920–1940 lukujen Hämeenlinnassa.
Liittokokouksen alussa palkittiin Vuoden Teko -palkinto 2022. Se myönnettiin Kouvolan Seudun Lottaperinneyhdistys ry:lle Lottaperinneviikon toteutuksesta. Ajankohdaksi oli valittu viikko, jolloin järjestetään valtakunnallinen veteraanipäivä. Tavoitteena useammalle päivälle ajoittuvilla tapahtumilla oli saada lisänäkyvyyttä lottaperinnetoiminnalle, ja luoda aktiivisesti uutta perinnettä yhdistyksen toimintaan. Lottaperinneviikko toteutetaan jatkossa vuosittain.
Puheenjohtaja Maija Fredrikson on juuri ojentanut kunniakirjan Kouvolan Seudun Lottaperinneyhdistys ry:n edustajille, jotka kiittelevät 500 euron suuruisesta palkinnosta
Liittokokouksen puheenjohtajaksi kutsuttiin Hämeenlinnan Seudun Lottaperinneyhdistys ry:n jäsen Lotta Saarenmaa, joka johdatteli kokouksen sujuvasti läpi.
Kokouksen päätteeksi Liiton puheenjohtaja esitteli syksyn aikana valmistuneen strategian 2024-2027 ”Lottatyön perinne elää ajassa”. Se tulee ohjaamaan käytännössä liiton ja perinneyhdistysten toimintaa avoimemman ja monipuolisemman lottaperinnetyön suuntaan. Siinä otetaan mikrotasolla huomioon yhteiskuntamme geopoliittinen tilanne, jossa kokonaisturvallisuuden, maanpuolustustahdon ja tulevaisuuden toivon elementit liittyvät yhdistysten osallistavaan ja kannustavaan perinnetyöhön.
Iltajuhlaa vietimme Hämeen Linnalla. Kaupungin tervehdyksen toi valtuuston varapuheenjohtaja Helena Lehkonen Panssariprikaatin VMTK:n orkesterin viihdyttäessä osallistujia reippaalla soitollaan.
Sunnuntaiaamu alkoi juhlamessulla Hämeenlinnan kirkossa ja jatkui tutustumisella Museo Militarian näyttelyyn.
Hämeenlinnan Seudun Lottaperinneyhdistys ry:n puheenjohtaja Tinja Sarkanen toimi oppaana Museo Militarian vaikuttavissa näyttelytiloissa.
Viikonloppu keräsi yli 90 osallistujaa 25:stä perinneyhdistyksestä. Se oli täynnä iloista puheensorinaa ja vakavahenkisiä keskusteluja. Paljon jutun aihetta tuli yhteisestä päätöksestä pukeutua lottaperinnepukuun. Kaikkien mielestä tällä tiellä jatkamme kohti Lahden liittokokousta 2024.
Useana vuonna, ennen Koronaa Suomen Lottaperinneliitto järjestit Karjalan matkoja,luovutetuille alueille. Kuluvana vuonna Lottaperinneliiton hallitus ryhtyi suunnitteleman matkaa Pohjois-Suomeen, lähinnä Itä-Lappiin. Lapin Lottaperinneyhdistys otti haasteen vastaan. Hallituksen jäsenet Hilkka Naakka, Riitta Vihriälä sekä puheenjohtaja Marja-Leena Laitinen alkoivat suunnitella. Kaksi kemijärveläistä sotahistorian asiantuntijaa Pekka Iivari sekä Timo Alaräisänen saatiin mukaan, ja niin syntyi Itä-Lapin Sotahistorianpaikat retki 13-15.6.2023.
Retkelle ilmoittautui jäseniä Keski-Suomen Lottaperinneyhdistyksestä, Lottaperinne Porista, Lottamuseon Lottaperinneyhdistyksestä Tuusulasta, Lottaperinne Huittisten Seudusta, Isokyrön Lottaperinteestä, Lahdenseudun Lottaperinneyhdistyksestä sekä Lapin Lottaperinneyhdistyksen jäseniä.
Kemijärven asemalla junasta purkautuivat retkeläiset, jotka ohjattiin linja-autoon. Matka kohti kaupungin keskustaa alkoi. Ensimmäinen pysähdys oli Mestarin Kievari. Junasta tulleet ottivat ”kimpsut ja kampsut” mukaan: Tämä hotelli tulisi olemaan yöpymispaikkana koko retken ajan. Maukkaan aamiaisen jälkeen kaikki retkeläiset lähtivät kaupungintalolle. Hallituksen pj Juhani Tapio toivotti retkeläiset tervetulleiksi. Saimme ”rautaisannoksen” Kemijärven kaupungin hallinnosta sekä pienet lahjat. Lahjakassiin oli lisätty myös Kemin kaupungin tervehdys. Oppaat kertoivat retkipäivän ohjelman.
Auto lähti kohti Mäntyvaaran taistelupaikkaa. Pekka Iivari kertoi taistelupaikan historian.
Lottaperinneliiton edustajat, liiton pj. Maija Fredrikson ja Lapin Lottaperinneyhdistyksen pj. Marja-Leena Laitinen, laskivat seppeleen, ja sen jälkeen lauloimme virrestä 577 pari säkeistöä. Samalla saimme ”ystäviä” mukaan, eli sääsket löysivät meidät! Paikalla oli myös sotiemme veteraaneja, jotka olivat osallistuneet Mäntyvaaran taisteluihin. Kiitos heille.
Matka jatkui Joutsijärven suuntaan. Saavuimme Salpalinjan bunkkerille. Kaunis kukkivan niityn keskellä oli bunkkeri. Muutamat halusivat tutustua myös bunkkeriin sisältä ja kirjoittaa vieraskirjaan nimensä. Pekka Iivari kertoili mitä paikalla oli tapahtunut ja naiset kuuntelivat tarkkaavaisina. Paljon tuli monelle perinnelotalle uutta tietoa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Matkan jatkuessa alkoi jo ” tuntua ”, mutta matkaa jatkettiin kohti Joutsijärven kylätaloa. Sinne kylätoimikunta oli järjestänyt maukkaan lounaan, Lapin ukon porokeiton ja ihanat pullat kahvin kanssa. Tauossa vierähtikin tunti. Seuraavaksi auton nokka näytti kohta Pelkosenniemeä. Pitihän meidän pysähtyä Pelkosenniemen keskustassa katsomassa kuuluisaa patsasta. Patsaan tekijä on Antti Hulkko, joka on Andy McCoyn (Antti Hulkko) setä! Sitä sitten kuvattiin ! Tätä päivää. Oppaamme Pekka Iivari osasi muuten imitoida Andyä todella loistavasti ! Kiitos ”Andy”!
Pelkosenniemen taistelun muistomerkillä pysähdyimme kuuntelemaan Pekan kertomusta taisteluista, Opastaulussa on sanat ”Tässä auttoi Herra”. Kertomuksen kuultuamme olimme kaikki samaa mieltä. Taistelu käytiin 16-18.12 .1939. Suomen sotilaat hiihtivät silloin metsissä venäläisiä sotilaita vastaan ja pelastivat Pelkosenniemen. Taistelupaikalle laskettiin jälleen liiton /yhdistyksen seppele ja veisasimme virrestä 577 pari säkeistöä.
Hiljainen retkiporukka käveli autolle ja matka jatkui kohti Suvannon kylää. Kaunis perinteiseen hirsirakentamiseen erikoistunut kylä on perinnerakentamisesta kiinnostuneelle kaunis esimerkki siitä, minkälaista Peräpohjolassa on ollut ennen. Kylässä on parikymmentä taloa asukkaineen, mutta kesällä väkimäärä kasvaa.
Suvannon kylästä, Kitisen rannalta, matka jatkui ja käännyimme kohti Pyhätunturia. Päivällinen oli varattu Mokkatuvalle jossa omistajapariskunta otti meidät vastaan iloisesti. Istuimme pitkien pöytien äärellä ja kyllähän ruoka maistui. Nyt ruokana oli perunamuusi ja poronkäristys! Omistajat kertoivat talon ostamisesta ja paikan kunnostamisesta niin, että muut eivät saaneet suunvuoroa.
Mokkatuvalta lähdimme ajamaan kohti Kemijärveä. Opas Pekka Iivarille oli tullut työeste seuraavalle päivälle joten vetovastuun ottaa Timo Alaräisänen. Osa retkeläisistä lähti saunaan ja joku sitten uimaan Pöyliöjärveen. Iltaa istuimme Mestari Kievarin ravintolassa tosi hedelmällisesti keskustellen. Harvat olivat tavanneet liiton uutta puheenjohtaja Maija Fredriksonia, joten kyselyitä riitti. Ensimmäinen retkipäivä oli ”pulkassa”.
Seuraava päivä valkeni jälleen aurinkoisen lämpimänä. Ennen aamupalaa ehdin käydä vielä uimassa, onhan uiminen erilaista järvessä kuin virtaavassa isossa joessa. Aamuyhdeksältä retkeläiset istuivat jo linja-autossa suuntana Salla ja oppaana Timo Alaräisänen.
Reilun 40 min ajomatka Sallaan ja Vuosamoselän taistelupaikoille. Kävelimme metsään kuluneita polkuja pitkin ja saavuimme juoksuhautojen ja kivipaaden viereen. Muistokivessä oli ruotsiksi teksti: Muistoksi ystävillemme, jotka kaatuivat Pohjolan vapauden ja kunnian puolesta 1940. Kiven on pystyttänyt ruotsalaisten vapaaehtoisten 1. ryhmä ja siinä on kuuden kaatuneen nimet. Ensimmäisenä everstiluutnantti Magnus Dyrssen joka oli vapaaehtoisjoukon 1. ryhmän päällikkö. Hänelle on myös laitettu oma kivi lähettyville, kivessä teksti: Tässä kaatui Magnus Dyrssen 1.3.1940 Pohjolan vapauden ja Ruotsin kunnian puolesta. Nämä kivet on pystytetty v. 1952.
Uudempi ruotsalaisvapaaehtoisten muistokivi paljastettiin v. 1990 vanhan lähelle. Kivessä on 32 ruotsalaisen nimet. Ruotsalaisten vapaaehtoisjoukkojen yhdistys lahjoitti v. 1995 Paikanselkään Boforsin 37 mm pansaritorjuntatykin., Samanlaisellea tykillä ruotsalaiset tuhosivat Paikanselässä neuvostopanssarin. Parkkipaikalla oli myös ruotsalainen linja-auto ja metsässä keskusteltiin ja puhuttiin tiiviisti ruotsia. Olivat varmaankin tulleet meidän lailla katselemaan taistelupaikkoja, hyvä niin. Kemijärven Isoltakylältä Sallan Paikanselkään järjestetään Talvisodan muistohiihto kunnioittaen Mäntyvaaran ja Vuosamoselän taisteluita.
Matkamme jatkui Sallan sota- ja jälleenrakennusmuseolle ( Sallan ent. asema ).
Museo oli monipuolinen ja mielenkiintoinen. Läheisyydessä oli myös meidän lounaspaikkamme.
Lapinukon porokeitto maistui. Katselimme Sallan rataa itään päin, onneksi oli kasvanut jo hiukan umpeen, pian kasvillisuus peittäisi jäljet.
Matka jatkui nyt kohti Savukoskea. Salpalinjan kivet törröttivät ja muistuttivat miksi ne sinne oli laitettu. Hiljaa katselimme partisaanien tuhoamaa ihmisten luetteloa kivessä. Monelle oli aivan uutta tietoa tapahtumista. Niityllä kasvoi kulleroita ja etelän retkeläiset ottivat kulleroita juurineen omiin puutarhoihinsa. Toivottavasti alkavat kasvaa ja muistuttavat mistä ne on tuotu.
Itse olen ehtinyt tavata pariskunnan, mies oli saanut partisaanilta konekiväärisuihkun vartaloonsa. Vaimo hoiti miestään kotona pitkään mutta voimien vähetessä he pääsivät muuttamaan loppuajaksi Rovaniemelle Veljeskodille.
Kauniissa auringonpaisteessa matkamme jatkui kohti ”Samperin Savottaa”, jossa meillä oli illallinen. Hotelli sijaitsee kauniin Kemijoen rannalla. Ruokailun aikana saimme vieraan. Savukosken vt. kunnanjohtaja Eeva-Maria Maijala tuli tervehdyskäynnille. Hänelle ojennettiin Lottaperinneliiton muistolahja. Samassa yhteydessä muistettiin retken opastamme Timo Alaräisästä.
Ruokailun jälkeen päivän viimeinen matkaosuus kohti Kemijärveä alkoi.
Viimein ilta meni saunoessa ja iltaa istuessa, keskustelun merkeissä. Retkeläiset saivat tentata uutta Lottaperinneliiton puheenjohtajaa ja kyseltävää löytyi.
Aamiaisen jälkeen oltiin valmiita aloittaa kotimatka. Matka Kemijärveltä alkoi linja-autossa. Otin sitten oman vetovastuuni. Selvittelin Rovajärven kohdalla isoa ampumaharjoitusaluetta. V. 2010 olin Naisten Valmiusliiton 1. talviharjoituksen johtajana alueella. Selostukseni oli vain pieni raapaisu koko juttuun.
Kohta olimmekin Rovaniemellä ja käännyimme Norvajärvelle. Saksalaismonumentin edessä odotteli Rovaniemen opas Rovaniemen Lioneista Harri Haavisto. Hänen opastuksellaan menimme sisälle ja kuulimme mausoleumin historian.
Rovaniemeläiset jäivät seurueesta. Linja-auto vei retkeläiset Iin hautausmaalle. Lottajohtaja Fanni Luukkosen haudalla käynti oli hieno retken päätöskohta, haudalle laskettiin kukat, Lottaperinnliiton puolesta. Käynnin jälkeen suuntana oli Oulu, josta loppumatka tehtiin junalla.
