Nuorisotyötä varten perustettiin tyttöosasto v. 1931. Tyttötyö lähti reippaasti käyntiin varsinkin maaseudulla. Tyttöosastoja oli vuonna 1935 jo 512 ja niissä 13 066 pikkulottaa. Puheenjohtaja Fanni Luukkonen johti työtä alussa itse. Vuonna 1938 tuli johtoon maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti Saara Forsius. Suurin osa paikallisista tyttötyönjohtajista oli ammatiltaan opettajia. Pikkulotaksi pääsi 8-vuotiaana. Täytettyään 17 vuotta saattoi pikkulotta hakea Lotta Svärd-järjestön jäsenyyttä. Vuonna 1943 muutettiin pikkulotta -nimitys lottatytöksi.
Pikkulotat saivat oman tunnuksensa: hopeanvärisen heraldisen ruusun, jossa oli sininen emaloitu keskusta. Pukuna heillä oli samanlainen harmaa puku kuin aikuisillakin. Pikkulotilla oli oma "Pikkulotta" -niminen lehti.
Nuorimmat 8 - 13-vuotiaat pikkulotat saivat opastusta uskonnollis- isänmaallisessa hengessä. Eräs entinen pikkulotta kertoi toimintaansa muistellessaan: "Me leikimme ja lauloimme, mutta teimme sen isänmaan hyväksi". Pari kertaa kuukaudessa oli työiltoja, joissa harjoiteltiin monenlaisten töitten alkeita. Tehtiin sideharsorullia, tuntemattoman sotilaan paketteja, kirjoitettiin kirjeitä, pakattiin leipiä pahvilaatikkoihin, varusteita rintamalle lähetettäväksi jne. Leirejä ja retkiä järjestettiin, oli laulu- ja lausuntakuoroja, avustettiin erilaisia keräyksiä.
Isommat tytöt, 14 -17-vuotiaat, suorittivat varsinkin sodan loppuvaiheessa jo isojen lottien töitä.
Heitä oli lottakanttiineissa ja ruokaloissa tiskaamassa, perunoita kuorimassa, he ompelivat, kutoivat, parsi -vat ja paikkasivat. Ilmavalvonnassakin toimi joitakin lottatyttöjä. Varttuneimmat vapauttivat isoja lottia komennukselle sotatoimialueelle. Joitakin oli jopa itse komennuksella, koska lottatyövoimasta oli puutetta.