Sivistystä koteihin- ja marttayhdistys: Helmikuun manifesti 1899 herätti naisiakin. entistä aktiivisemmin osallistumaan politiikkaan. Lucina Hagmannin johdolla perustettiin "Sivistystä koteihin" - yhdistys,. Silloinen hallitusvalta epäili sen säännöissä ja toiminnassa olevan liiaksi politiikkaa eikä sääntöjä vahvistettu. Naiset eivät lannistuneet. Sääntöjä yksinkertaistettiin ja nimeksi otettiin viattomampi "Martta" -yhdistys . Työtä voitiin jatkaa. Valtiollinen valistustyö oli pääasia, mutta sen tukena oli toiminta "kotien kohottamiseksi sivistyksellisesti, taloudellisesti ja siveellisesti".
Kagaalit: 1901 muodostettiin Helsingissä nk. aktivistien toimesta salainen järjestö vastustamaan sortotoimenpiteitä. Järjestö sai venäläisiltä pilkkanimen "Kagaali", mutta tämä otettiinkin kunnianimeksi. Miesten kagaalien rinnalle syntyi vastaavia naisosastoja. Naiset olivat mukana vastarintaliikkeissä . He toimivat viestinviejinä, sairaanhoitotarvikkeiden, vaatetavaran ja varojen kerääjinä ja lahjoittajina. Varoilla autettiin vainotuksi joutuneita ja valmistettiin sekä levitettiin painotuotteita.
Tuki jääkäriliikkeelle: Jääkäriliikettä tuki suuri naisjoukko, auttoi liikettä niin aineellisesti kuin henkisestikin. Jääkäriliikkeen ajalta muistetaan erikoisesti kaksi sairaanhoitajaa Saara Rampanen ja Ruth Munck, jotka olivat jääkäreiden mukana Saksassa. Monet naiset auttoivat eri puolilla maata jääkäreiksi lähteviä miehiä majoittamisessa, muonittamisessa ja opastamisessa.
Apu suojeluskunnille: Suojeluskuntien oheen kehittyi myös naisten toimintaa ompeluseurojen tapaan. Naiset hoitivat muonituksen erilaisissa suojeluskuntien tilaisuuksissa ja huolehtivat varusteiden hankinnasta ja huollosta. Heille aloitettiin antaa koulutusta sairaanhoidossa. Toiminta vilkastui vuoden 1918 tapahtumien aikana eikä se loppunut sodan loputtua. Työ alkoi saada järjestäytyneitä muotoja. Vuonna 1918 kiitti kenraali C G. Mannerheim Suomen naisia mm. sanoilla: "Taistelutantereella laupeudensisarena tai Lotta Svärdinä tai kodissa uupumattomasti aherrellen sotilaiden varustamiseksi ja muonittamiseksi, kaikkialla, kaikilla aloilla on Suomen nainen työskennellyt hiljaisuudessa ja vaatimattomasti muistamatta unta ja lepoa…" Tässä puheessa käytettiin ensi kerran naisista Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden nimitystä "Lotta Svärd".
Lotta Svärd-yhdistys: Ensimmäinen Lotta Svärd-yhdistys syntyi marraskuun 18 päivänä 1918 Riihimäelle. Suojeluskuntain Ylipäällikkö Diedrich v. Essen antoi elokuun 29 päivä 1919 päiväkäskyn No 18, jonka 3 §:ssä todettiin lyhyesti, että naiset voivat osallistua suojeluskunnan toimintaan. Tämä oli sysäyksenä järjestöjen räjähdyksenomaiseen kasvuun. Enemmän tai vähemmän järjestäytyneitä osastoja oli vuoden lopulla jo yli 200.
Naisten toiminnasta maamme itsenäisyystaistelussa maakunnittain kertoo Lotta Svärd - yhdistyksen julkaisema vuonna 1928 ilmestynyt "Valkoinen kirja".
Lotta Svärd -järjestö syntyi 1920-luvulla isänmaallisen maanpuolustushengen elähdyt- tämänä aluksi suojeluskuntien tukijärjestöksi.
Lotta Svärd- järjestön säännöt vahvistettiin 12.9.1921. Koko valtakunnan käsittävä perustava kokous oli ollut maaliskuussa 1921. Näin perustamisesta tuli vuonna 2001 kuluneeksi 80 vuotta.
Järjestön tarkoituksena oli "lujittaa suojeluskunta-aatetta ja avustaa suojeluskuntajärjestöä suojaamaan kotia, uskontoa ja isänmaata." Tätä toteuttaakseen "järjestö tekee isänmaallista valistustyötä ja toimii kansan puolustustahdon ja siveellisen kunnon kohottamiseksi" .
Lotta Svärd -järjestö oli vapaaehtoinen naisten maanpuo- lustusjärjestö. Missään vaiheessa se ei ollut aseellinen järjestö.
Järjestöä johti keskusjohtokunta. Lokakuussa 1921 nimitettiin puheenjohtajaksi Helmi Arneberg-Pentti. Vuodesta 1929 tuli johtoon Fanni Luukkonen (linkki: fanni.htm), joka johti järjestöä 19 vuoden ajan sen lakkauttamiseen saakka. Keskusjohtokunnan alaisina toimivat itsenäisinä piirijärjestöt sekä paikallis- ja kyläosastot.
Käytännön työssä jakautui järjestö jaostoihin:
Kuva: Lotta Svärd-yhdistyksen keskusjohtokunta vuonna 1926. Istumassa vas. Hilja Riipinen, Signe Björkenheim, Helmi Arneberg-Pentti, Fanny Rikama ja Ruth Munck; seisomassa Hilma Pohjanpalo, Fanni Luukkonen, Tekla Brummer ja Fanny Munck Lotan ulkoisena tunnusmerkkinä oli harmaa lottapuku, johon kuuluivat valkoiset irtokaulukset ja -kalvosimet. sekä lottaneula Kaikki toimivat jäsenet antoivat lottalupauksen