Suomen Lottaperinneliiton liittokokousta ja perinnepäivää vietettiin Hämeenlinnassa 7.-8.10.2023.
Juhlaviikonlopun teemana oli ”Lottien jalanjäljissä” Hämeenlinnan seudulla. Lotta Svärd -järjestön rooli ja Lottien työ oli merkittävä 1920–1940 lukujen Hämeenlinnassa.
Liittokokouksen alussa palkittiin Vuoden Teko -palkinto 2022. Se myönnettiin Kouvolan Seudun Lottaperinneyhdistys ry:lle Lottaperinneviikon toteutuksesta. Ajankohdaksi oli valittu viikko, jolloin järjestetään valtakunnallinen veteraanipäivä. Tavoitteena useammalle päivälle ajoittuvilla tapahtumilla oli saada lisänäkyvyyttä lottaperinnetoiminnalle, ja luoda aktiivisesti uutta perinnettä yhdistyksen toimintaan. Lottaperinneviikko toteutetaan jatkossa vuosittain.
Puheenjohtaja Maija Fredrikson on juuri ojentanut kunniakirjan Kouvolan Seudun Lottaperinneyhdistys ry:n edustajille, jotka kiittelevät 500 euron suuruisesta palkinnosta
Liittokokouksen puheenjohtajaksi kutsuttiin Hämeenlinnan Seudun Lottaperinneyhdistys ry:n jäsen Lotta Saarenmaa, joka johdatteli kokouksen sujuvasti läpi.
Kokouksen päätteeksi Liiton puheenjohtaja esitteli syksyn aikana valmistuneen strategian 2024-2027 ”Lottatyön perinne elää ajassa”. Se tulee ohjaamaan käytännössä liiton ja perinneyhdistysten toimintaa avoimemman ja monipuolisemman lottaperinnetyön suuntaan. Siinä otetaan mikrotasolla huomioon yhteiskuntamme geopoliittinen tilanne, jossa kokonaisturvallisuuden, maanpuolustustahdon ja tulevaisuuden toivon elementit liittyvät yhdistysten osallistavaan ja kannustavaan perinnetyöhön.
Iltajuhlaa vietimme Hämeen Linnalla. Kaupungin tervehdyksen toi valtuuston varapuheenjohtaja Helena Lehkonen Panssariprikaatin VMTK:n orkesterin viihdyttäessä osallistujia reippaalla soitollaan.
Sunnuntaiaamu alkoi juhlamessulla Hämeenlinnan kirkossa ja jatkui tutustumisella Museo Militarian näyttelyyn.
Hämeenlinnan Seudun Lottaperinneyhdistys ry:n puheenjohtaja Tinja Sarkanen toimi oppaana Museo Militarian vaikuttavissa näyttelytiloissa.
Viikonloppu keräsi yli 90 osallistujaa 25:stä perinneyhdistyksestä. Se oli täynnä iloista puheensorinaa ja vakavahenkisiä keskusteluja. Paljon jutun aihetta tuli yhteisestä päätöksestä pukeutua lottaperinnepukuun. Kaikkien mielestä tällä tiellä jatkamme kohti Lahden liittokokousta 2024.
Useana vuonna, ennen Koronaa Suomen Lottaperinneliitto järjestit Karjalan matkoja,luovutetuille alueille. Kuluvana vuonna Lottaperinneliiton hallitus ryhtyi suunnitteleman matkaa Pohjois-Suomeen, lähinnä Itä-Lappiin. Lapin Lottaperinneyhdistys otti haasteen vastaan. Hallituksen jäsenet Hilkka Naakka, Riitta Vihriälä sekä puheenjohtaja Marja-Leena Laitinen alkoivat suunnitella. Kaksi kemijärveläistä sotahistorian asiantuntijaa Pekka Iivari sekä Timo Alaräisänen saatiin mukaan, ja niin syntyi Itä-Lapin Sotahistorianpaikat retki 13-15.6.2023.
Retkelle ilmoittautui jäseniä Keski-Suomen Lottaperinneyhdistyksestä, Lottaperinne Porista, Lottamuseon Lottaperinneyhdistyksestä Tuusulasta, Lottaperinne Huittisten Seudusta, Isokyrön Lottaperinteestä, Lahdenseudun Lottaperinneyhdistyksestä sekä Lapin Lottaperinneyhdistyksen jäseniä.
Kemijärven asemalla junasta purkautuivat retkeläiset, jotka ohjattiin linja-autoon. Matka kohti kaupungin keskustaa alkoi. Ensimmäinen pysähdys oli Mestarin Kievari. Junasta tulleet ottivat ”kimpsut ja kampsut” mukaan: Tämä hotelli tulisi olemaan yöpymispaikkana koko retken ajan. Maukkaan aamiaisen jälkeen kaikki retkeläiset lähtivät kaupungintalolle. Hallituksen pj Juhani Tapio toivotti retkeläiset tervetulleiksi. Saimme ”rautaisannoksen” Kemijärven kaupungin hallinnosta sekä pienet lahjat. Lahjakassiin oli lisätty myös Kemin kaupungin tervehdys. Oppaat kertoivat retkipäivän ohjelman.
Auto lähti kohti Mäntyvaaran taistelupaikkaa. Pekka Iivari kertoi taistelupaikan historian.
Lottaperinneliiton edustajat, liiton pj. Maija Fredrikson ja Lapin Lottaperinneyhdistyksen pj. Marja-Leena Laitinen, laskivat seppeleen, ja sen jälkeen lauloimme virrestä 577 pari säkeistöä. Samalla saimme ”ystäviä” mukaan, eli sääsket löysivät meidät! Paikalla oli myös sotiemme veteraaneja, jotka olivat osallistuneet Mäntyvaaran taisteluihin. Kiitos heille.
Matka jatkui Joutsijärven suuntaan. Saavuimme Salpalinjan bunkkerille. Kaunis kukkivan niityn keskellä oli bunkkeri. Muutamat halusivat tutustua myös bunkkeriin sisältä ja kirjoittaa vieraskirjaan nimensä. Pekka Iivari kertoili mitä paikalla oli tapahtunut ja naiset kuuntelivat tarkkaavaisina. Paljon tuli monelle perinnelotalle uutta tietoa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Matkan jatkuessa alkoi jo ” tuntua ”, mutta matkaa jatkettiin kohti Joutsijärven kylätaloa. Sinne kylätoimikunta oli järjestänyt maukkaan lounaan, Lapin ukon porokeiton ja ihanat pullat kahvin kanssa. Tauossa vierähtikin tunti. Seuraavaksi auton nokka näytti kohta Pelkosenniemeä. Pitihän meidän pysähtyä Pelkosenniemen keskustassa katsomassa kuuluisaa patsasta. Patsaan tekijä on Antti Hulkko, joka on Andy McCoyn (Antti Hulkko) setä! Sitä sitten kuvattiin ! Tätä päivää. Oppaamme Pekka Iivari osasi muuten imitoida Andyä todella loistavasti ! Kiitos ”Andy”!
Pelkosenniemen taistelun muistomerkillä pysähdyimme kuuntelemaan Pekan kertomusta taisteluista, Opastaulussa on sanat ”Tässä auttoi Herra”. Kertomuksen kuultuamme olimme kaikki samaa mieltä. Taistelu käytiin 16-18.12 .1939. Suomen sotilaat hiihtivät silloin metsissä venäläisiä sotilaita vastaan ja pelastivat Pelkosenniemen. Taistelupaikalle laskettiin jälleen liiton /yhdistyksen seppele ja veisasimme virrestä 577 pari säkeistöä.
Hiljainen retkiporukka käveli autolle ja matka jatkui kohti Suvannon kylää. Kaunis perinteiseen hirsirakentamiseen erikoistunut kylä on perinnerakentamisesta kiinnostuneelle kaunis esimerkki siitä, minkälaista Peräpohjolassa on ollut ennen. Kylässä on parikymmentä taloa asukkaineen, mutta kesällä väkimäärä kasvaa.
Suvannon kylästä, Kitisen rannalta, matka jatkui ja käännyimme kohti Pyhätunturia. Päivällinen oli varattu Mokkatuvalle jossa omistajapariskunta otti meidät vastaan iloisesti. Istuimme pitkien pöytien äärellä ja kyllähän ruoka maistui. Nyt ruokana oli perunamuusi ja poronkäristys! Omistajat kertoivat talon ostamisesta ja paikan kunnostamisesta niin, että muut eivät saaneet suunvuoroa.
Mokkatuvalta lähdimme ajamaan kohti Kemijärveä. Opas Pekka Iivarille oli tullut työeste seuraavalle päivälle joten vetovastuun ottaa Timo Alaräisänen. Osa retkeläisistä lähti saunaan ja joku sitten uimaan Pöyliöjärveen. Iltaa istuimme Mestari Kievarin ravintolassa tosi hedelmällisesti keskustellen. Harvat olivat tavanneet liiton uutta puheenjohtaja Maija Fredriksonia, joten kyselyitä riitti. Ensimmäinen retkipäivä oli ”pulkassa”.
Seuraava päivä valkeni jälleen aurinkoisen lämpimänä. Ennen aamupalaa ehdin käydä vielä uimassa, onhan uiminen erilaista järvessä kuin virtaavassa isossa joessa. Aamuyhdeksältä retkeläiset istuivat jo linja-autossa suuntana Salla ja oppaana Timo Alaräisänen.
Reilun 40 min ajomatka Sallaan ja Vuosamoselän taistelupaikoille. Kävelimme metsään kuluneita polkuja pitkin ja saavuimme juoksuhautojen ja kivipaaden viereen. Muistokivessä oli ruotsiksi teksti: Muistoksi ystävillemme, jotka kaatuivat Pohjolan vapauden ja kunnian puolesta 1940. Kiven on pystyttänyt ruotsalaisten vapaaehtoisten 1. ryhmä ja siinä on kuuden kaatuneen nimet. Ensimmäisenä everstiluutnantti Magnus Dyrssen joka oli vapaaehtoisjoukon 1. ryhmän päällikkö. Hänelle on myös laitettu oma kivi lähettyville, kivessä teksti: Tässä kaatui Magnus Dyrssen 1.3.1940 Pohjolan vapauden ja Ruotsin kunnian puolesta. Nämä kivet on pystytetty v. 1952.
Uudempi ruotsalaisvapaaehtoisten muistokivi paljastettiin v. 1990 vanhan lähelle. Kivessä on 32 ruotsalaisen nimet. Ruotsalaisten vapaaehtoisjoukkojen yhdistys lahjoitti v. 1995 Paikanselkään Boforsin 37 mm pansaritorjuntatykin., Samanlaisellea tykillä ruotsalaiset tuhosivat Paikanselässä neuvostopanssarin. Parkkipaikalla oli myös ruotsalainen linja-auto ja metsässä keskusteltiin ja puhuttiin tiiviisti ruotsia. Olivat varmaankin tulleet meidän lailla katselemaan taistelupaikkoja, hyvä niin. Kemijärven Isoltakylältä Sallan Paikanselkään järjestetään Talvisodan muistohiihto kunnioittaen Mäntyvaaran ja Vuosamoselän taisteluita.
Matkamme jatkui Sallan sota- ja jälleenrakennusmuseolle ( Sallan ent. asema ).
Museo oli monipuolinen ja mielenkiintoinen. Läheisyydessä oli myös meidän lounaspaikkamme.
Lapinukon porokeitto maistui. Katselimme Sallan rataa itään päin, onneksi oli kasvanut jo hiukan umpeen, pian kasvillisuus peittäisi jäljet.
Matka jatkui nyt kohti Savukoskea. Salpalinjan kivet törröttivät ja muistuttivat miksi ne sinne oli laitettu. Hiljaa katselimme partisaanien tuhoamaa ihmisten luetteloa kivessä. Monelle oli aivan uutta tietoa tapahtumista. Niityllä kasvoi kulleroita ja etelän retkeläiset ottivat kulleroita juurineen omiin puutarhoihinsa. Toivottavasti alkavat kasvaa ja muistuttavat mistä ne on tuotu.
Itse olen ehtinyt tavata pariskunnan, mies oli saanut partisaanilta konekiväärisuihkun vartaloonsa. Vaimo hoiti miestään kotona pitkään mutta voimien vähetessä he pääsivät muuttamaan loppuajaksi Rovaniemelle Veljeskodille.
Kauniissa auringonpaisteessa matkamme jatkui kohti ”Samperin Savottaa”, jossa meillä oli illallinen. Hotelli sijaitsee kauniin Kemijoen rannalla. Ruokailun aikana saimme vieraan. Savukosken vt. kunnanjohtaja Eeva-Maria Maijala tuli tervehdyskäynnille. Hänelle ojennettiin Lottaperinneliiton muistolahja. Samassa yhteydessä muistettiin retken opastamme Timo Alaräisästä.
Ruokailun jälkeen päivän viimeinen matkaosuus kohti Kemijärveä alkoi.
Viimein ilta meni saunoessa ja iltaa istuessa, keskustelun merkeissä. Retkeläiset saivat tentata uutta Lottaperinneliiton puheenjohtajaa ja kyseltävää löytyi.
Aamiaisen jälkeen oltiin valmiita aloittaa kotimatka. Matka Kemijärveltä alkoi linja-autossa. Otin sitten oman vetovastuuni. Selvittelin Rovajärven kohdalla isoa ampumaharjoitusaluetta. V. 2010 olin Naisten Valmiusliiton 1. talviharjoituksen johtajana alueella. Selostukseni oli vain pieni raapaisu koko juttuun.
Kohta olimmekin Rovaniemellä ja käännyimme Norvajärvelle. Saksalaismonumentin edessä odotteli Rovaniemen opas Rovaniemen Lioneista Harri Haavisto. Hänen opastuksellaan menimme sisälle ja kuulimme mausoleumin historian.
Rovaniemeläiset jäivät seurueesta. Linja-auto vei retkeläiset Iin hautausmaalle. Lottajohtaja Fanni Luukkosen haudalla käynti oli hieno retken päätöskohta, haudalle laskettiin kukat, Lottaperinnliiton puolesta. Käynnin jälkeen suuntana oli Oulu, josta loppumatka tehtiin junalla.
Lauantaina 26.3.2022 tavattiin pitkästä aikaa perinneyhdistysten kesken neuvottelupäivässä Helsingissä. Meille tosi tärkeisiin aiheisiin alustukset kävivät esittämässä Lotta Svärd Säätiön toiminnanjohtaja Anne Nurminen ja Tammenlehvän Perinneliiton toiminnanjohtaja Pekka Holopainen.
Lotta Svärd Säätiön toiminnanjohtaja Anne Nurminen
Tammenlehvän Perinneliiton toiminnanjohtaja Pekka Holopainen
Perjantaina päästiin vihdoin vaihtamaan virallisesti liiton puheenjohtajaa. Pia Lindellin puheenjohtajuus päättyi vuodenvaihteessa 2021 ja Maija Fredriksonin alkoi vuoden 2022 alusta. Iloinen puheensorina täytti Döbelninkadulla kotoisasti vietetyn tilaisuuden.
Matka kesäisen kauniiseen Karjalaan. Tutustuimme asiantuntijaoppaamme prikaatinkenraali evp, sotatieteiden tohtori Pentti Airion johdolla Suomen sotahistoriaan. Lisäksi tutustuimme opastetusti kulttuurikohteisiin.
Ensimmäinen majoitus Terijoella Repino Cronwell Park hotellissa
